Olimme suunnitelleet perheen yhteistä, pidempää matkaa ennen varsinaista h-hetkeä noin vuoden verran. Tarpeelliset rokotteet (mm. hepatiitti A&B, lavantauti ja kolera) oltiin otettu ja asuntokin saatu kätevästi vuokrattua tuttavalle reissumme ajaksi. Keskiviikkona 4.1. lähdimme vihdoin matkaan. Rinkkoihin ja reppuihin pakattiin lasten koulutarvikkeet, noin viikoksi vaatetta ja muuta pientä tarpeellista läppäreistä hammasharjoihin. Jaanalla ja Markolla oli jo ennestään kokemusta pitkäkestoisesta reppureissailusta, mutta nyt halusimme perehdyttää myös lapset reppureissaamisen saloihin ja tutustuttaa heidät uusiin maihin ja kulttuureihin. Kovin kauaa lapsia ei tarvinnut ajatukseen houkutella, vaan molemmat olivat heti lähdössä innolla matkaan. Suurin huoli tuntui molemmilla olevan, että äiti on paljon tiukempi ope, kuin oma opettaja koulussa.
Ensimmäiseksi etapiksi valikoitui Dubai, koska lento sinne oli vielä kohtuullisen mittainen, ja oikeaan ilmansuuntaan, sillä ensimäinen hieman pidempi pysähdys oli tarkoitus tehdä Malesiaan.
Finnairin lento lähti ajallaan, ja kyyti oli tasaista. Matkalla ehti tehdä hyvin neljä aukeamaa matematiikan tehtäviäkin. Lentoaikakin lyheni mukavasti, jopa niin paljon, että lennon lopussa kapteeni kuulutti: ”Cabin crew, lyheni aika paljon, landing in ten minutes.” Ja niin olimme saapuneet Dubaihin.
Lentokentällä rajamuodollisuudet hoituivat todella nopeasti, sillä meidät ohjattiin erilliseen jonoon, joka oli tarkoitettu vain lapsiperheille. Nopea vilkaisu passeihin, meillä aikuisilla ja Ronjalla katse kameraan, leima ja pam – Welcome to Dubai!
Rinkkojamme saimme sen sijaan odotella hyvän tovin, jopa niin kauan, että ennalta tilattu taksikuskimmekin ehti tekstailla Markolle, että mihin ihmeeseen olimme jääneet.
Teknisesti ottaen hotellimme ei ollut edes kovin kaukana lentokentältä, mutta sinnepä ei tietenkään voinut ajaa linnuntietä. Valtavilla monikaistaisilla moottoriteillä noin 20min kierreltyämme saavuimme hotellimme eteen. Meille oli ensin jostain syystä varattu yksi kolmen ja yksi yhden hengen huone, mutta vaihdoimme ne kuitenkin kahteen kahden hengen huoneeseen. Toinen lapsille ja toinen meille aikuisille. Huoneet olivat kätevästi vierekkäin, joten tällainen huonejako toimi loistavasti. Kun viimein pääsimme huoneisiimme, oli kello jo niin paljon, että painuimme suorinta tietä nukkumaan.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Dubaissa kävimme aamupalan jälkeen katsastamassa hotellin kattoterassilla sijaitsevan uima-altaan. Se ei ollut suuren suuri, mutta riittävä kuitenkin meidän pulikointitarpeisiimme. Pikaisen pulahduksen jälkeen suuntasimme hotellin vieressä olevalle al Jadaf -metroasemalle, josta ostimme metrokortit ja suuntasimme ihmettelemään Dubai Mall -ostoskeskusta. Metro oli siisti ja nopea. Olipa siinä vielä omat vaunuosastot vain lapsia ja naisia vartenkin!
Ostarilla saivat kyllä Manolo Blahnikit jäädä kauppaan, vaikka alennuksessa olivatkin. Kun Jaana ja Ronja erehtyivät kävelemään liikkeessä normaalihintaisten kenkien hyllylle, tuli myyjä ystävällisesti vihjaamaan, että alennuksessa olevat kengät olivat vastakkaisella seinällä. Siinä vaiheessa tajusimme viimeistään olevamme väärässä kaupassa.
Risto ei ole shoppailumiehiä, joten aika nopeasti suuntasimme muutenkin katsomaan, mitä ostoskeskuksessa sijaitseva Dubai Aquarium and Underwater Zoo tarjoaisi meille. No tarjosihan se, mutta ei ehkä niin kokonaisedulliseen hintaan. 1596AED (n. 400€) maksavilla lipuilla pääsimme ensin tutustumaan lähietäisyydeltä valkokulmapingviineihin. Sitä varten meidät puettiin toppatakkeihin, sillä luonnollisesti pingviinien asumuksessa oli hieman kylmempi kuin merimaailmassa itsessään. (Lämmintä oli noin +2C, mutta shortseissa niissä lämpötiloissa ei olisi viitsinyt värjötellä kovin kauaa.) Pingviineistä ei tietenkään saanut itse ottaa kuvia, vaan sitä varten paikalla oli virallinen valokuvaaja. Kuvat olivat kyllä hienoja, mutta 50€/kuva oli vähän turhan suolainen hinta. Siksi siis meillä ei ole kuvallista todistusaineistoa näiden kavereiden kohtaamisesta.
Seuraavaksi pääsimme ajelulle lasipohjaveneellä akvaarion päätankkiin. Veneestä näki kyllä hienosti kaikki alla uiskentelevat rauskut, hait ja kalat. Tämän jälkeen pääsimme vielä katsomaan pingviinejä uudelleen, tällä kertaa välissä oli tosin jo lasi. Sitten kävimme kurkkaamassa hain munia ja vastakuoriutuneita haipoikasia, näimme jättimäisiä krokotiileja, hedelmälepakoita ja muita yöeläimiä sekä kävelimme vedenalaisen lasitunnelin läpi. Lopuksi poistuimme takaisin ostarille – gift shopin kautta tottakai! Mitään emme ostaneet, vaikka lippumme olisivatkin oikeuttaneet 80AED:n (20€) arvoiseen alennukseen, jos olisimme shoppailleet 100AED:n edestä. Toisen 80AED:n ruhtinaallisen alennuksen käytimme merimaailman kahvilassa, sillä siellä ei ollut mitään pakollista ostorajaa.
Ennen hotellille palaamista kävimme vielä pikaisesti hakemassa paikallisesta supermarketista pientä iltapalaa. Sieltä löytyi myös osasto, jonne muslimeilla ei ollut mitään asiaa. Tuolla paheiden pesässä myytiin mm. sianlihaa! Joulunaikaan olisi siis kinkunsaanti turvattu täälläkin.
Seuraavana päivänä aamupalalla Ronja bongasi ikkunasta, kuinka hotellin edustalla kuvattiin jotakin tanssivaa heppua. Ensin kuvittelimme hänet paikalliseksi wannabe-räppäriksi, mutta sen jälkeen, kun Ronja meni juttusille miesten kanssa, selvisikin, että kyseessä oli New Yorkista kotoisin oleva tanssiryhmä Waffle NYC, joka oli esiintynyt myös America’s got talent – ohjelmassa (linkki AGT-kisaesitykseen). He olivat täällä esiintymässä paikallisilla tanssifestareilla, ja kutsuivat meidätkin katsomaan heidän esityksiään.
Tanssifestareiden sijaan suuntasimme kuitenkin paikalliselle Kite Beachille päiväksi. Ilma oli juuri suomalaisille sopivan lämmin, vain +23C, joten rannalla ei ollut tungosta. Persianlahden vesi ei ollut varsinaisesti mitään taskulämmintä. (Matkaoppaat kutsuisivat sitä luultavasti virkistäväksi.) Lapset siis tyytyivät pääosin rakentelemaan hiekkalinnoja ja me aikuiset istuskelimme rannalla varjon alla. Marko tosin kävi ensin kävelyllä rantabulevardilla. Vaikka hulppea Burj al Arab-hotelli näytti olevan aivan lähellä, Marko ei vielä kolme kilometriä käveltyään ollut lähelläkään kyseistä paikkaa, joten ei auttanut muu, kuin kääntyä takaisin.
Seuraavana aamuna heräsimme vesisateeseen. Kyllä, Dubaissakin voi sataa vettä! Olimme toki edellisenä päivänä katsoneet, että pientä ripottelua voisi olla tiedossa, mutta sadetta riittikin sitten lähes koko päiväksi. Hotellin uima-altaalle ei ollut sateella mitään asiaa, koska siellä voisi kastua (!) ja vesikään ei olisi ollut niin taskulämmintä kuin eilen. Eipä siinä auttanut selittelyt suomalaisesta sisusta tai siitä, että olemme viileämpäänkin veteen tottuneet. Allas oli ja pysyi kiinni.
Lähdimme kuitenkin ennakolta varaamallemme dyyniretkelle sateesta huolimatta. Autossa kun sade ei meitä haitannut. Dyyneillä ei tosin voinut hurjastella ihan niin kovaa kuin kuivalla säällä, sillä sade oli kovettanut dyynien pinnan niin, että kyyti olisi ollut liiankin pomppuista ja kaatumisen vaara autolla suuri. Siispä tyydyimme kruisailemaan maltillista vauhtia parinkymmenen minuutin ajan. Sitten seurasikin reissun turhin osuus – odottelu turistirysässä. Siellä meille yritettiin kaupata huivia, lasipulloa, mekkoa ja ties mitä. Yhteiskuvaan haukan kanssa me kyllä sorruimme lasten osalta. Muuten saivat kaupustelijat jäädä nuolemaan näppejään.
Liian pitkäksi venyneen odotuksen jälkeen lähdimme toisella autolla kohti dyyneillä sijaitsevaa leiriä. Tässä vaiheessa sadekin oli viimein lakannut. Leirissä oli tarjolla paikallista ohjelmaa kameliratsastuksesta napatanssiin. Ronja ei aluksi arvostanut kamelin selkään nousemista lainkaan. En ole ihan varma, kumpi piti kovempaa ääntä – Ronja vai kameli. Kun kilpamölinä oli ohi, itse ratsastusosuus sujui ihan leppoisissa tunnelmissa. Ennen napatansseja, villisti pyörivää tanoura-tanssia ja tulishowta lapset saivat käteensä vielä hennatatuoinnit. Illan esityksiä seuratessa saimme syödäksemme paikallista grillattua kanaa kaikkine höysteineen. Hyvää oli. Erityisesti illan napatanssiesitys herätti paljon keskustelua ja kommentteja.
Ronja: “Miten täällä voi olla tollasta, kun on muslimimaa?”
Marko: “Allah ei näe näitä juttuja tälleen pimeessä.”
Ronja: “Tolla on silikonit!”
Risto: “Mitkä on silikonit?”
Viimeisenä päivänä kävimme vielä tutustumassa paikalliseen basaariin. Ronja risti asiakkaita ei niin hienovaraisesti houkuttelevat myyjät kihokeiksi, joka olikin oikein osuva nimitys kauppiaille, jotka melkein väkisin hihasta repimällä yrittivät saada asiakkaita liikkeeseensä. Tarjolla olisi ollut kultaa, timantteja, mausteita ja lasimosaiikkia. Ainoa ostos, johon sorruimme ennen hotellille palaamistamme, oli kamelinmaitojäätelö.
Briefly in English:
On Wednesday 4.1. we started our six month long trip. We packed the kids’ school stuff, clothes for a week and all the other essential things from laptops to toothbrushes into our backpacks and off we went. Marko and Jaana have experience of backpacking, but now we wanted to introduce the concept to the kids as well. The first destination for us was Dubai, because it was located halfway to Malaysia, which was our first destination where we planned to stay a bit longer.
The Finnair flight was smooth and quick. The quickness came apparently as a surprise to the captain too, since the last announcement was “Cabin crew, this got shorter, landing in ten minutes.”
We got through the passport control very quickly, because we were guided to a queue for families only. They checked our passports quickly, made us look into a camera (apart from Risto, who was too short for the camera), stamped our passports and then we were in Dubai. If immigration was quick, you can’t say the same about the luggage. We waited for ages for our backpacks. It took so long that the taxi driver we had booked in advance called Marko asking where we were. Finally all four backpacks were there and we could take our taxi to the hotel.
The hotel was located close to the airport, but that’s only on a map. It took about 20 minutes for the taxi to get to the hotel. Once we got our rooms, it was so late that we went to bed straight away.
The next day after the breakfast we went to check out the rooftop swimming pool. It wasn’t big, but big enough for us. After that we decided to take the subway to the Dubai Mall. The station was conveniently right across our hotel, so it was very easy to use the subway. We bought the tickets and hopped on the train. The trains had designated cabins for women and children only. Marko didn’t want to push his luck, so we chose a common cabin.
Everything at the Mall was big, shiny and expensive. We went to check out Manolo Blahnik shoes, but when the person working there pointed Jaana and Ronja towards the discount shoes instead of the newly arrived ones, we realized we were in a wrong shop.
Since Risto wasn’t too much into shopping anyway, we went to the Dubai Aquarium and Underwater Zoo. That too was extremely expensive! But since there was a chance to meet up with the Gentoo penguins, we bought the ultimate experience ticket with the penguin encounter. The ticket was pricy (1596AED, about 400€), but worth it. In addition to meeting the penguins (no picture of the encounter, own cameras were strictly forbidden and the official photos were 50€ each), we go to ride on a glass bottom boat in the main tank, see the shark eggs and the shark nursery, saw some fruit bats and other nightly creatures, checked out the gigantic crocodiles, walked through the underwater tunnel and of course exited though the gift shop.
After the Aquarium we were more than ready to head back to the hotel. Before that we needed to stop at the local supermarket to get something to snack on in the evening. In the supermarket there was a section only for non- muslims. There they sold the evil pork among other things.
The next morning during the breakfast Ronja spotted two men filming dance moves outside our hotel. First we thought they were a couple of wannabe-rapstars, but when Ronja went to talk to them she found out that they were actually a part of a dance group called Waffle NYC. They’re from New York, and have performed on America’s got talent. You can find their videos on YouTube (link to AGT performance). They told us that they were performing on a dance festival here in Dubai. They invited us to come to the show, but we chose the day on the beach.
So we booked a taxi and it took us to Kite Beach. Since the weather was a bit windy and cool (just perfect for us Finns), the beach wasn’t crowded at all. The water in the Persian Gulf was a bit too chilly even for us, so after a quick dip in the sea, the kids were playing on the beach building sand castles. Marko took a stroll on the beach promenade, but even though he walked three kilometres, he didn’t get close to the Burj al Arab, which seemed to be only a short walk away.
In the evening the kids went for a moonlight swim at the rooftop swimming pool. Then it was time to go to bed again.
The next morning we woke up for the sound of the rain. Yes, it can rain in Dubai too. Usually it lasts only for a short time, but this one just kept going and going. The swimming pool was closed due to the rain – you might get wet you see. And the water temperature was maybe a couple of Celsius lower than the previous day, so it was a no go. Oh well, we went for a dune safari instead.
First we did a bit of dune bashing with our driver. We couldn’t go too fast though, because the rain had hardened the surface of the dunes and the ride could have been too bumpy. After that we were taken to a local tourist trap where everybody tried to sell us something. After a very long wait there, another driver took us finally to the campsite, where we rode the camels (of course!), had a local barbecue and watched belly dancing, tanoura dancing and a fire show. Ronja wasn’t too happy about the camel ride at first. I’m not sure whether it was the camel or Ronja that made a louder noise… But once Ronja got the hang of it, she said that riding the camel was fun.
The last day we popped by at a local souk. Only thing we eventually ended buying was a cup of ice cream made of camel milk. It was surprisingly good.
Vau, Jaana! En ollutkaan tietoinen, että olitte suunnitelleet tällaista 6 kk matkaa koko perheellä. Hieno juttu, että jaoitte tämän linkin, niin pääsen seuraamaan matkan edistymistä!
Siunattua reissua koko perheelle!
T: Pekka-serkku
Me ollaan Markon kanssa puhuttu jo pitkään, että tällainen reissu pitäisi lasten kanssa tehdä. Nyt siihen oli sopiva ajankohta, kun itse jäin vuorotteluvapaalle, Marko voi tehdä töitä aina, jos on netti, ja alakoulun oppimäärät ykköselle ja vitoselle on minun aika helppo opettaa lapsille.
Sataa vettä, sataa lunta, sataa taas vettä. Lämmintä +2,3 astetta ja luistimet olisivat nyt parhaat jalkineet ainakin sivukujilla. Ensin lapioitiin lunta kyllästymiseen asti, nyt saa kolata vettä pois pihasta.
Ei paljon huvita lähteä liukastelemaan lenkille.
Muuten kaikki ok.
Taitokeskuksen ryhmät alkoivat, joten tekemistä piisaa.
Hauskasti kirjoitettua blogia on mukava lukea ja Ronjan viestejä seuraamme wa:sta.
Kaikkea hyvää teille reppureissaajat!
Terveisin vanha väki Pirkkalasta
Kiva, kun aloit pitämään blogia. Jään odottamaan postauksia. Lapset on nyt siinä iässä, että jää niitä muistojakin talteen, mikäs sen mukavampaa!