São Paulo 16.6. – 20.6.2026
Kesän pidempi lomamatkamme suuntautui tänä vuonna Etelä-Amerikkaan, koska meidän perheestämme ainoastaan Marko on joskus aiemmin käynyt kyseisessä maanosassa. Lensimme ensimmäistä kertaa kovasti kehutulla Turkish Airlinesilla Helsingistä Istanbulin kautta São Pauloon. Kehut lentoyhtiöstä eivät osoittautuneet turhiksi, sillä molemmat lennot lähtivät lähes minuutilleen ajallaan, henkilökunta oli erittäin ystävällistä, ja lentokoneessa tarjottu ruoka oli suorastaan erinomaista! Ensimmäinen lento Istanbuliin kesti noin kolmisen tuntia, jonka jälkeen meille jäi reilut neljä tuntia vaihtoaikaa ennen pidemmän yölennon lähtöä kohti Brasiliaa. Onneksi lentokentältä löytyi lounge, jossa saimme ajan kulumaan ruoan ja juoman merkeissä.
Toinen lento lähti klo 20:15, ja laskeuduimme São Pauloon neljän jälkeen aamuyöstä. Alkuperäinen 13,5h arvioitu lentoaika piteni siis neljääntoista tuntiin, sillä lähes koko matkan meillä oli aika kova vastatuuli. Me kaikki saimme kuitenkin nukuttua lentokoneessa yllättävän hyvin, joten emme olleet aivan älyttömän väsyneitä perille saapuessamme. Rajamuodollisuudet hoituivat nopeasti. Sen jälkeen otimme Überin allemme, ja hurautimme läheiseen Ibis Budget -lentokenttähotelliin jatkamaan unia vielä hetkeksi. Meille oli iloinen yllätys, että hotelliaamiaista tarjoiltiin tässä hotellissa jo klo 4:30 alkaen, joten veimme vain rinkkamme huoneeseen, ja menimme vaihteeksi taas syömään. Saimme neuvoteltua itsellemme hieman myöhäisemmän uloskirjautumisajankin, joten aamiaisen jälkeen ehdimme nukkua vielä reilut viisi tuntia ihan oikeissa sängyissä, ennen kuin matka jatkui kohti varsinaista majapaikkaamme São Paulon keskustan tuntumassa.
Überkyyti Rosemari’s Apartmentsille kesti yllättävän kauan, sillä liikennettä tällaisessa 11,9 miljoonan asukkaan kaupungissa kyllä riittää! Lopulta pääsimme kuitenkin majoittumaan pieneen kahden makuuhuoneen huoneistoomme, jonka jälkeen lähdimme vielä tutustumaan lähialueeseen jalkaisin. Ensimmäinen stoppi oli pieni syyrialainen ravintola muutaman sadan metrin päässä asunnoltamme, sillä lounasaika oli jo mennyt ohi kauan aikaa sitten, kun nukuimme edellisellä hotellilla aamupäiväunia. Ravintolalta jatkoimme matkaa vielä lähemmäs keskustaa, sillä tarkoituksena oli löytää myös ruokakauppa aamu- ja iltapalatarpeita varten.
Ruokakauppaa ei heti sattunut silmään, mutta löysimme paikallisen suuren katedraalin, jossa päätimme poiketa sisällä. Catedral Metropolitana de Nossa Senhora da Assunção e São Paulo (Mikä nimihirviö!) edustaa uusgoottilaista tyylisuuntaa ja on joidenkin lähteiden mukaan maailman neljänneksi suurin uusgoottilainen katedraali. Katedraalissa oli hieman aiemmin päivällä järjestetty lääkiksestä valmistuneiden tuoreiden tohtoreiden valmistujaismessu. Messu itsessään oli jo ohi, kun astuimme paikkaan sisälle, mutta siellä oli edelleen useampi tuore lääkäri, joita ammattivalokuvaajat kuvasivat. Ilmeisesti tapana oli, että muotokuvissa kuului olla stetoskoopit kaulassa.
Koska Brasiliassa alkaa aurinko laskea huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa, päätimme lähteä pikkuhiljaa takaisin asunnollemme. Katedraalin läheltä bongasimme iloksemme pienen ruokakaupan, josta saimme aamiaistarpeet ostettua. Ronjaa hieman arvelutti kävellä pitkin kaupungin katuja pimeässä. Tähän vaikutti varmasti se, että katedraalin luona eräs poliisi huomautti Ronjalle, että hänen kannattaisi kanniskella olalla roikkuvaa puhelinpussiaan hupparinsa alla paremmassa suojassa taskuvarkailta. Taskuvarkaisiin emme onneksi törmänneet, mutta kaduilla oli valtavat määrät kodittomia ihmisiä. Toisaalta myös poliiseja on partioimassa käytännössä lähes joka kadunkulmassa, joten ihan rauhassa saimme kotiin kävellä pimeästä huolimatta.
Torstaina lähdimme tutustumaan tarkemmin São Pauloon oppaan johdolla. Olimme varanneet Get Your Guide -sovelluksesta puolenpäivän mittaisen retken, joka kattoi kaikki tärkeimmät kaupungin nähtävyydet. Oppaanamme toimi argentiinalainen Mauricio, joka opasti retken aikana meitä osallistujia sujuvasti niin portugaliksi, espanjaksi kuin englanniksikin. Mauriciolla oli uskomaton tietämys alueen asioista, joten hänen johdollaan oli kaupunkiin mukava tutustua.
Ensimmäiseksi ajoimme kaupungin paremmalle alueelle tutustumaan kirkkoon, jossa kaupungin silmäätekevät mm. menevät naimisiin ja kastavat lapsiaan. Naimisiin päästäkseen kirkkoon on 2,5 vuoden mittainen jono, jonka lisäksi kirkon varaamisesta pitää maksaa vähintään 4500€:n suuruinen maksu. Tällä minimihinnalla kirkkoa kukaan ei käytännössä juuri varaa, koska rahat menevät kirkon harjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Kaikki rikkaat ja kuuluisat haluavat luonnollisesti myös osoittaa olevansa jaloa ja anteliasta sakkia ja lahjoittavat kirkolle huomattavasti enemmän rahaa. Nossa Senhora do Brasil oli kyllä taatusti koristeellisin kirkko, missä kukaan meistä oli aiemmin käynyt. Jopa kirkon WC-tiloissakin oli omat koristeelliset seinämaalauksensa. Ei siis mikään ihme, että se on suosittu hääpaikka.
Kirkolta matka jatkui Beco do Batman -nimiselle alueelle. Batmanin kuja -lempinimensä alue on saanut sinne aikoinaan maalatusta Batman-aiheisesta muraalista. Nyt tämä alkuperäinen muraali on jo kauan aikaa sitten maalattu piiloon, ja tilalle on tullut paljon uusia maalauksia. Moni niistä on kyllä edelleen Batman-aiheinen. Alueella on paljon erilaisia taidegallerioita, sekä kadulla käsityöläisiä myymässä omia tuotteitaan. Tällä kertaa emme heiltä mitään hankkineet, mutta kävelykierros päättyi alueella sijaitsevaan pieneen suklaapuotiin, jonka houkutuksia emme enää kyenneet vastustamaan.
Päivän aikana kävimme vierailemassa myös Avenida Paulistan varrella sijaitsevassa vanhassa Casa de Rosas -nimisessä rakennuksessa, joka oli aikanaan kuulunut yhdelle kaupungin kuuluisimmista arkkitehdeista. Rakennuksessa ei kyllä ollut juuri mitään nähtävää, sillä se oli täysin tyhjä. Nimensä rakennus oli saanut sen pihan upeasta ruusupuutarhasta. Ruusupuskat olivat edelleen noin kolmen metrin korkuisia, joten ilmeisen hyvin niitä on hoidettu vielä kaupungin toimestakin.
Pysähdyimme myös kahden eri patsaan luona, joiden historia selitettiinkin sitten hyvin seikkaperäisesti oppaamme toimesta. Koska selostus oli kaikilla kolmella kielellä todella pitkä, patsastelimme pystien äärellä Riston mielestä ihan turhan kauan. Ensimmäinen patsas kuvasti São Paulon perustajia, ja toinen, Monumento às Bandeiras, puolestaan kuvasi uudisasukkaiden tekemiä löytöretkiä Brasilian sisämaahan.
Kiertoajelun loppupuolella pysähdyimme vielä nykytaiteen museon katolla ihastelemassa São Paulon maisemia yläilmoista käsin. Oli aivan sama, mihin suuntaan sitä päänsä käänsi, niin kaupungin korkeat kerrostalot vain jatkuivat silmänkantamattomiin. Viimeiset kaksi kohdetta olivat paikallinen kirkko, jossa olimme käyneet jo edellisenä päivänä, sekä kaupungin ensimmäinen rautatieasema. Enää täällä ei kulje kaukojunia kaupunkien välillä, mutta paikallisjunaliikenne on vilkasta. Tosin metro on kuulemma täällä se kulkuväline, mitä ilman kaupunki ei selviäisi. Kun metrokuskit olivat muutama vuosi sitten olleet lakossa, oli oppaamme normaali vartin työmatka metrolla muuttunut 2,5h köröttelyksi paikallisbussin kyydissä. Täällä kun liikenne on pelkkää ruuhka-aikaa kellon ympäri.
Meidät tipautettiin kyydistä paikallisen kauppahallin luona, jonne menimme syömään hyvin myöhäisen lounaan. Meillä kaikilla oli kova nälkä, sillä olimme syöneet aamiaista jo seitsemältä aamulla, ja tässä vaiheessa päivää kello oli jo yli kolmen. Onneksi tilaamamme annokset tulivat nopeasti, joten nälkäkiukku ei päässyt yllättämään ketään, vaikka lähellä se kyllä oli!
Juhannusaattona lähdimme ensin läheiseen kahvilaan aamupalalle. Kahvilassa hetken istuttuamme huomasimme, että kyseessä taisi olla kommunismin pesä, sillä ainakin kahvilan kirjatarjonta kattoi mm. Marxin opit, sekä kapitalismin vastaisia opuksia. Edusti kahvila mitä aatesuuntaa hyvänsä, oli aamiainen siellä todella herkullinen. Lapset söivät vohveleita ja hedelmäsalaattia, Jaana avokadoleipää ja Marko munakokkelia ja empanadan.
Olimme katsoneet, että metrolla pääsi kahvilalta tosi näppärästi Avenida Paulistalle, joten kävelimme lyhyen matkan lähimmälle Santa Cesilian metroasemalle. Saimme ostettua kertaliput lippuluukulta ja hetken metrokarttaa ihmeteltyämme tulimme siihen tulokseen, että ensin meidän pitäisi ajella muutama pysäkinväli metrolinjalla numero kolme ja vaihtaa sitten linjalle numero 12. Olimme jo hypänneet linjan 12 kyytiin, kun alkoi vaikuttaa siltä, että nyt kaikki ei ollut ihan kohdallaan. Nousimme nopeasti pois, ennen kuin kulkupeli ehti lähteä liikkeelle, ja tutkimme asiaa tarkemmin hetken aikaa laiturialueella. Kävi ilmi, että olimme olleet nousemassa jonkinlaisen paikallisjunan kyytiin, ja matkustamassa jonnekin kaupungin laitamille. Koska metrokartassa oli useampikin Paulista-niminen paikka, olimme erehtyneet Paulistasta ja siksi menneet väärään suuntaan. Lopulta oikeakin Paulista löytyi, ja pääsimme perille.
Olimme tehneet Suomesta lähtiessämme oikein kunnon aloittelijan mokan, ja unohtaneet matka-adapterimme kotiin. Tarkoituksemme oli käydä katsomassa, josko Avenida Paulistan isoista kauppakeskuksista löytyisi meille sopiva adapteri. Löytyihän sellainen pienen kyselyn jälkeen, mutta koska hintaa sillä olisi ollut hieman yli 40€, jätimme sen ostamatta. Täällä kun periaatteessa suomalainen pistoke sopii paikallisiinkin pistorasioihin, kunhan pistokkeen pää on kapeampaa sorttia. Jatkojohdon isompi möhkäle ei niihin mene, joten mukanamme olevalla useamman pistorasian jatkojohdolla ei siis tällä hetkellä tee mitään. Täytyy toivoa, että seuraavissakin majapaikoissa on yhtä runsaasti pistorasioita, kuin tässä nykyisessä, jotta saamme puhelimet, tietokoneet, tabletit ja kameran näppärästi ladattua ilman jatkojohtoakin.
Palasimme asunnolle takaisin sen verran aikaisin, että lapset ehtivät vielä pulahtaa (jokseenkin viileään) uima-altaaseen, ja tehdä kuntosalilla Riston salibandyn omatoimiharjoitteet yhdessä. Illalla piti vielä selvitellä, kuinka paikan pyykkitupa toimi, ja tilata Überkyyti seuraavalle aamulle lentokentälle siirtymistä varten. Oli nimittäin jo aika siirtyä kohti reissumme seuraavaa kohdetta eli Amazonin sademetsää.
Kyyti lentokentälle oli helppo varata, mutta puhtaiden vaatteiden mukaan saaminen Amazonille olikin sitten ihan oma lukunsa. Talomme pesulassa olisi periaatteessa ollut pesukoneita ja kuivausrumpuja, mutta ne toimivat sovelluksella, joka ei ollut saanut kovinkaan montaa tähteä arvosteluissa osakseen. Marko yritti rekisteröidä tunnusta sovellukseen, mutta se päättyi pelkkiin virheilmoituksiin. Koska pyykkisovellus kyseli paikallista verotunnusta, tai sen puutteessa passin numeroa, niin asenne sovellusta kohtaan happani muutenkin melko nopeasti. Onneksi 300m päässä oli myös toinen itsepalvelupesula, joten lähdimme vielä illalla koettamaan sinne onneamme. Jälleen kerran saimme todeta, että pyykkäämiseen vaaditaan paikallinen verotunnus. Ihme homma! Onneksi pesulassa oli pari muutakin ihmistä samaan aikaan, joten kysyimme heiltä apua. Eräs kaveri syötti oman CPF-tunnuksensa maksupäätteeseen, jotta pystyimme maksamaan pesukoneen ja kuivausrummun käytöstä.
Mahtava alku seikkailevalle Ahon perheelle. Johan oli tapahtumaa kerrakseen. Nyt sitten sademetsän katveeseen…
Kiitos mahtavasta alkumatkan tapahtumista. Hyvää jatkoa!
Olipa mielenkiintoinen ja värikäs Sao Paolo.
Taisitte heti saada mukavia ja vähemmän mukavia elämyksiä. Kiitos, kun jaatte niitä meille muille!
Vaya con Dios!
Olette te vaan aika sissejä, Jaana ja Marko, kun jaksatte suunnitella ja viedä koko perheen vuosittain näille megamatkoille. Täällä juuri 50 vuotta täyttänyt serkku ihan hengästyy…
Oikein mukavaa ja siunattua reissua!
-Pekka
“Kommarikahvila” 😂😂😂😂