Iguassun putoukset 3.7. – 7.7.2026
Perjantaina siirryimme Cuiabásta Iguassun putouksille Brasilian ja Argentiinan rajalle. Jälleen kerran meillä oli välilasku Viracoposin jo tutuksi käyneellä lentokentällä, jossa testasimme kolmannen loungen tarjonnan, joka meillä siellä oli vielä käymättä. Tällä kertaa viimeinen testikohteemme osoittautui niin ruokiensa, kuin viihtyvyytensäkin puolesta kaikkein parhaaksi. Hyvä, että sielläkin tuli siis käytyä.
Saavuimme jo pimeän laskeuduttua Iguassun lentokentälle, ja tuttuun tapaan suuntasimme Überin kyydissä majapaikallemme. Olimme varanneet kahdeksi ensimmäiseksi yöksi majoituksen Yolanda’s Guesthouse –nimisestä paikasta. Siellä meillä oli iso kahden makuuhuoneen huoneisto, johon olisi todellisuudessa mahtunut ainakin seitsemän majoittujaa. Meillä oli siis ruhtinaallisesti tilaa. Paikan omistajakin puhui englantia, joten sisäänkirjautuminenkin onnistui todella näppärästi. Häneltä saimme hyviä vinkkejä niin ruokakaupoista, kuin ravintoloistakin. Ruokakauppavinkkiä Marko ja Jaana lähtivät testaamaan heti, sillä paikan jääkaappi ammotti luonnollisesti tyhjyyttään.
Ruokakauppa, Super Muffato, löytyikin vajaan kilometrin kävelymatkan päästä. Siellä oli oikein kattava valikoima tuotteita, joten saimme helposti sieltä poimittua aamu- ja iltapalatarpeet mukaan. Koska olimme lentäneet lähemmäs Brasilian eteläosaa, oli illalla auringon laskettua pakko vetää kauppaan lähtiessä jo pitkät housut jalkaan ja takki päälle. Tämä oli oikeastaan ihan tervetullutta vaihtelua Amazonin ja Pantanalin helteille. Myös sisällä asunnossakin oli aika viileä. Tappelimme hetken molempien makuuhuoneiden ilmastointilaitteiden kanssa, mutta emme saaneet niistä taiottua ulos lämmintä ilmaa, vaikka kaukosäätimessä niin kyllä lupailtiin. Ei siis auttanut muu, kuin nukkua tuplapeittojen alla, ettei tarvinnut aamulla ihan nenä huurteessa herätä.
Lauantaina lähdimme katsomaan Iguassun putouksia Brasilian puolelta. Olimme edellisenä iltana netistä selvitelleet, että varsinkin Brasilian osuuden voi hoitaa helposti ilman opastakin. Niinpä ostimme netistä itsellemme sisäänpääsyliput luonnonpuistoon yhdeksitoista ja hyppäsimme Überin kyytiin puolta tuntia aikaisemmin. Kun saavuimme paikalle, oli bussijonossa jo paljon ihmisiä, mutta koko homma oli organisoitu niin tehokkaasti, että kovin kauan emme joutuneet bussijonossa seisomaan. Haitaribusseja tuli lähes sitä mukaa, kun edellinen oli saatu täyteen.
Jäimme pois bussin kyydistä sen päätepysäkillä, ja lähdimme kävelemään noin 1,5 kilometrin mittaista kivettyä polkua pitkin aivan Brasilian puoleisten putousten juurelle. Liikkeellä oli paljon muitakin, mutta kuitenkaan ei tullut kuin ajoittain pientä ruuhkan tunnetta. Ihmisten lisäksi putousten reunalla kulki myös punakoateja, eli punanenäkarhuja. Näistä varoiteltiin erikseen kylteillä, sillä vaikka kaverit olivat erittäin suloisen näköisiä, saattoivat ne purra turistia, joka yritti rapsutella niitä. Niinpä jätimme eläimet suosiolla rauhaan, ja keskityimme katselemaan putouksia.
Putouksissa riittikin katsottavaa! Putouksia on 2,7 kilometrin matkalla yhteensä 275 kappaletta, ja niiden korkeus vaihtelee 60-80 metrin välillä. Iguassun putoukset ovatkin laskentatavasta riippuen maailman kolmanneksi suurimmat putoukset. Ykköseksi putoukset pääsevät, jos ajatellaan vesimäärää ja putousten kokonaisleveyttä. Levein yhtenäinen putous on puolestaan Victorian putoukset, jotka näimme viime vuonna Afrikan reissullamme Zimbabwessa. Ainakin Marko ja Jaana olivat sitä meiltä, että Iguassun putoukset ovat kauniimmat, kuin Victorian putoukset, tai Niagaran putoukset, jotka he myös ovat siis aiemmin nähneet. Lapsiltakin irtosi ”On nää ihan hienot” -kommentti, joten kai lapsetkin niistä pitivät.
Pitkän aikaa saimme ihastella putouksia ilman vesiroiskeita, mutta kävelyreitin päässä, putousten alla, tuli jo aika kosteat oltavat. Onneksi meillä oli tätä varten sadetakit mukanamme. Tosin koska ne ulottuivat vain lantiolle saakka, olivat meidän kaikkien housut melkoisen kosteat, kun pääsimme takaisin bussipysäkille odottamaan paluukyytiä vierailukeskuksen porteille.
Söimme pikaisen välipalan vierailukeskuksen kahvilassa, ja jatkoimme vielä tien toiselle puolelle lintupuistoon, joka oli saanut eri sivustoilla paljon kehuja. Kehut eivät olleet turhia, sillä puisto oli suuri, ja selkeästi reititetty. Suurimman osan ajasta me olimme ikäänkuin suuressa lintuhäkissä, jossa paikan linnut saivat lennellä vapaana. Näimmekin todella paljon erilaisia eksoottisia lintuja, joista ehkä tukaanit ja värikkäät arapapukaijat olivat kaikkein hienoimpia.
Illalla kävimme vielä päivällisellä majapaikkamme isännän suosittelemassa ravintolassa vain parin sadan metrin päässä asunnoltamme. Patio Pomare oli viihtyisä, ja siellä oli todella herkullista ruokaa. Myös palvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Tämä oli kyllä ravintola, jonne voisi palata uudelleenkin syömään. Illalla meidän piti vielä pakata rinkkamme, sillä olimme aamulla lähdössä heti seitsemältä kohti Argentiinan puoleisia vesiputouksia, ja iltapäivällä vaihtaisimme majapaikkaa täällä Iguassulla toiseen. Olimme varanneet alkuun hieman halvemman huoneiston, sillä ajatuksena oli, että näiden päiven aikana käymme vierailemassa putouksilla, emmekä juuri asunnolla mitään nukkumista kummempaa tee. Kahdeksi seuraavaksi päiväksi olimme varanneet vähän hintavamman resorttityyppisen majapaikan, jossa voisimme viettää enemmän aikaa, ja hyödyntää resortin palveluita paremmin.
Sunnuntaina oli sitten Argentiinan puoleisten putousten vuoro. Sinne lähdimme oppaamme Gilnein johdolla. Olimme varanneet opastetun vierailun putouksille, koska näin rajanylitys Argentiinan puolelle sujui helpommin paikallisen avustuksella. Aamu oli todella aikainen, sillä me lähdimme liikkeelle jo seitsemältä aamulla. Halusimme ehtiä Argentiinan puoleisilla putouksilla ensimmäiseen junantapaiseen klo 8:30, jotta saisimme katsella putouksia ennen suurempien ihmismassojen saapumista.
Rajanylitys sujui helposti. Edes autosta ei tarvinnut nousta. Takaikkunaa laskettiin sen verran, että rajaviranomainen pystyi kurkkaamaan takapenkille, ja sitten taas mentiin. Olimme joutuneet seisomaan rajan autojonossa sen verran kauan, että emme mahtuneet ensimmäisen junan kyytiin ensimmäiseltä pysäkiltä. Gilnei tiesi kuitenkin kikan, millä tämä pieni kauneusvirhe saatiin korjattua. Pääteasemalta meni noin 600 metrin pituinen oikopolku seuraavalle pysäkille, ja Gilnein mukaan junaan jätettäisiin aina hieman tilaa seuraavilta pysäkeiltä tulevia varten. Juna tekee reittinsä alussa jonkun ketunlenkin, joten saavuimme apostolinkyydillä seuraavalle asemalle hieman ennen junan saapumista sinne. Nyt mahduimmekin taianomaisesti junan kyytiin ja pääsimme puksuttelemaan vartin mittaisen matkan sinne, mistä kävelyreitit eri putouksille lähtivät. Vaikka matkaan kului vartin verran, emme silti menneet kulkupelillä kovin kauas, sillä sen suurin sallittu nopeus reitillä oli 5km/h. Tuskin se olisi kyllä kovempaa edes kulkenutkaan.
Gilnei kertoi, että ensimmäinen kävelyreitti putousten ylle oli suljettu kokonaan turisteilta muutama päivä sitten, koska veden määrä putouksilla on kuusinkertainen normaaliolosuhteisiin verrattuna. Vierailupäivänäkin putouksista vettä syöksyi alas 4,7 miljoonaa litraa sekunnissa jatkuvasti. Se on kuulkaa paljon vettä se! Se ei tosin ole vielä mitään verrattuna niihin kertoihin nähden, kun joessa kohti putouksia vyöryvä vesi on pyyhkäissut metalliset kävelyreitit kokonaan mukaansa. Pahimmillaan joen pinta on ollut kaksi metriä kävelyreittien yläpuolellakin. Nyt sentään meidän ja joen välissä oli ainakin metrin verran väliä.
Seuraavaksi kuljimme vähän samantapaisen reitin, jonka olimme Brasilian puolella edellisenä päivänä kulkeneet. Pääsimme tämän ”alareitin” aikana lähelle mm. kahden sisaruksen putouksia, sekä paria muuta pienempää putousta. Näimme myös hienot panoramamaisemat pääputouksille, mutta tällä kertaa Argentiinan puolelta. Alareitin jälkeen kuljimme vielä kolmannenkin reitin, jonka aikana pääsimme taas putousten yläpuolelle kävelemään, vain hieman eri kohtaan kuin aiemmin. Kaiken kaikkiaan koko päivän aikana kävelyä tuli yhteensä noin 7,5 kilometriä, mutta onneksi ei ollut mikään hirmuinen helle. Aamupäivästä tarvitsi vielä hupparia, mutta iltapäivällä pärjäsi loistavasti pelkässä t-paidassa. Yllätykseksemme tällä puolella putouksia emme kastuneet käytännössä lainkaan. Meillä oli kyllä sadekamppeet mahdollisia vesiroiskeita varten mukana, mutta tällä kertaa niitä ei tarvittu. Päivän aikana söimme puistossa myös pienen välipalan, sillä olimmehan syöneet aamiaista jo kuuden aikaan. Kahvilassa ihmiset olivat poikkeuksellisesti häkkien sisäpuolella, ja luonnonpuiston eläimet häkkien ulkopuolella. Häkeille olikin todella tarvetta, sillä ahneet apinat (joita näimme poikkeuksellisen paljon päivän aikana), sekä nenäkarhut olisivat muuten käyneet nappaamassa eväät suoraan lautasiltamme.
Puistosta lähdettyämme poikkesimme vielä paikassa, jossa kolmen valtion rajat kohtasivat. Iguassujoen ja Paranájoen yhtymäkohdassa voi yhdestä suunnasta nähdä Brasilian, toisesta Argentiinan ja kolmannesta Paraguayn. Tämän pysähdyksen jälkeen palasimme asunnollemme, josta haimme tavarat säilytyksestä, ja jatkoimme matkaa Gilnein kyydissä seuraavaan majapaikkaamme Iguassun kaupungissa. Marko ja lapset kävivät uimassa hotellimme sisäuima-altailla (ulkoaltaissa ei tähän vuodenaikaan tarkene uida, vaikka päivällä olisikin lämmin), ja illalla vielä nautimme buffet-päivällisen hotellin ravintolassa. Illalla oli ihana mennä nukkumaan, kun tiesi, että aamulla herätyskello pirahtaisi soimaan vasta yhdeksän aikaan aamupalalla lähtemisen merkiksi.
Maanantai oli meillä lepopäivä. Heräsimme myöhään, söimme buffet-aamiaista ja keilasimme muutaman kierroksen (Jaana vs. Marko: 0-3, Ronja vs. Risto 1-2) Mokoma masiina tosin laski pisteitä välillä miten sattui, joten mitään kovin virallisia tuloksia ei saatu. Osallistuimme myös resorttimme bingoon, mutta palkinnot menivät ohi suun. Iltapävällä menimme Überillä lähimpään ostoskeskukseen syömään, ja palasimme takaisin vielä uimaan ja saunomaan. Marko oli edellisenä päivänä uimassa ollessaan bongannut tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: n. 2l kokoinen tehosekoittimen näköinen hanallinen tonkka täynnä caipirinhaa vain 99 realia (eli n. 16-17€). Koska Jaanakin oli tällä kertaa uimahommissa mukana, aikuiset päättivät tilata sellaisen. Yksin sellaisen juominen olisi varsin miehekäs suoritus, vaikka tonkassa paljon jäitä juoman seassa olikin. Kahdestaan hommasta selvisi helposti. Aluksi altaalla oli paljon huutavia portugalinkielisiä pikkunatiaisia leikkimässä piilohippaa altaan lämpimässä (n. +32-+34C) vedessä, mutta muut hotellivieraat poistuivat pikkuhiljaa altaalta päivälliselle, joten loppujen lopuksi meidän nelihenkisellä perheellämme oli valtava allasosasto ja kaksi saunaa vain omassa käytössämme. Mikäs siellä oli lilliessä porealtaassa juomia nautiskellen. Lapset olivat tosin sitä mieltä, että heille jäi vähän tyhjä arpa, sillä heille ei tilattu juomista lainkaan. (He kyllä saivat sitten huoneen minibaarista limsaa, kun maltoimme palata viimein muutaman tunnin pulikoinnin jälkeen takaisin huoneeseemme.) ”Tankki on tyhjä.” tuumasi Risto, kun näki, että me aikuiset olimme saaneet oman juomamme urakoitua, ja maltoimme viimein lähteä takaisin huoneeseemme.
Koko täällä olomme aikana resortissamme (tai missään muuallakaan koko kaupungissa) ei juuri ole näkynyt eurooppalaisia turisteja, mikä tuntuu kyllä hieman oudolta. Resorttimme asukkaatkin meitä lukuunottamatta tuntuvat puhuvan vain joko portugalia tai espanjaa. Ehkä monet eurooppalaiset turistit suuntaavat tänne silloin, kun täällä on kesä, sillä nyt päivä- ja yölämpötilat eivät välttämättä ole kovin suotuisat ainakaan auringonpalvontaa ajatellen. Paikallisten turistien runsaus taas selittyy sillä, että Paraguayn rajan toisella puolella on melkoinen verovapaa ostajien paratiisi. Jokainen brasilialainen saa ostaa kuussa 500€ edestä tavaraa verovapaasti Paraguayn puolelta, mutta tosiasiassa tätä ei juuri kukaan valvo. Rajalla on satunnaistarkastuksia, joten ehkä joka kymmenes auto matkatavaroineen tulee tarkastetuksi. Meidänkin resorttiimme on tullut ihmisiä taksilla kantaen mukanaan hirvittäviä määriä ostoskasseja, joiden alkuperä on rajan toisella puolella.
Tiistain siirtymää Asuncionia varten ostimme aamupäivällä bussiliput netistä valmiiksi. Sen piti olla periaatteessa yksinkertainen homma, mutta ensimmäinen sivusto (NSA bussiyhtiön oma) kyseli lippuja ostettaessa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tämä johti siihen, että ensimmäisellä kerralla ostoon varattu aikaikkuna ehti sulkeutua ennen maksun suorittamista. Toisella yrittämällä korttimaksu puolestaan hylättiin syystä tai toisesta. Kolmannella kerralla käytimme toista sivustoa, josta saimme 10% kalliimmalla hinnalla lopulta ostettua neljä paikkaa Paraguayn pääkaupunkiin Asuncioniin lähtevään bussiin.
Olimme tilanneet edellisen päivän Iguassun putousten retken järjestäneeltä firmalta kyydin Paraguayn puolella sijaitsevalle bussiasemalle, koska itsenäisesti rajan ylittäminen olisi saattanut olla hieman työlästä, erityisesti puoli omaisuutta kannossa. Überillä ei voi tehdä rajan ylittäviä matkoja, joten se vaihtoehto oli joka tapauksessa pois pelistä kuten oli ollut Argentiinan puoleisten putoustenkin kohdalla. Firman edustaja sanoi meille, että vaikka bussimme lähti vasta klo 14:00, pitäisi meidän lähteä rajanylityspuuhiin jo ennen yhtätoista, sillä sillalla, joka rajalle johti, saattoi rajan ylitystä joutua pahimmillaan odottelemaan kaksikin tuntia. Hän myös lähetti meille linkin livekuvaan rajalta, ja totta tosiaan, melkoinen ajoneuvojen virta sillalla körötteli hitaasti eteenpäin. Koska meillä ei ollut parempaakaan tietoa rajanylityksen kestosta, luotimme hänen sanaansa, ja varasimme kyydin meitä hakemaan klo 10:45.
Hienot putoukset. On mukava lukea matkastanne ja katsella kuvia.
Kiitos taas elävästi kirjoitetuista kuulumisista! Huikeat värit linnuissa ja sitkeä kestävyys nuorisolla!
Seuraavaa blogia odotellen näitä jo tulleita luen moneen kertaan.
Kiitos taas! Ihana Iguassu! Kiva, kun otitte videon sillalta, me emme tehneet aikanamme niin.
Mielenkiintoista, että yhdellä nykäisyllä pääsi kolmeen valtioon. Se ostosparatiisi oli joillekin
paratiisi – ei meillekään. Ihanaa, että kirjoitit lintujen nimet.
Taas on seikkailtu. Upeat putoukset, kauniin väriset linnut ja myös karvaiset eläimet ovat mielenkiintoisia. Kiitos mukavasta kirjoituksesta ja hienoista kuvista.
Hyvää seikkailun jatkoa!
Upeita lintuja kertakaikkiaan!