Asuncion, Paraguay 7.7. – 10.7.2026
Aamupalan jälkeen kirjauduimme ulos huoneesta, ja jäimme aulaan odottelemaan kujettajaamme, jonka oli määrä viedä meidät rajan yli. Noin varttia ennen määräaikaa Marko sai viestin, jossa kerrottiin kuskin olevan edelleen jumissa Argentiinan puolella rajaa. Rajalla oli tehty jokin suurempi huumeiden salakuljettajien kiinniottamisoperaatio, ja raja oli sen vuoksi ilmeisesti joko kokonaan kiinni, tai ainakin ruuhkautunut pahasti. Niinpä meille järjestettiin lennosta uusi kuski, joka tuli hakemaan meitä vain n. 5min myöhässä. Kun olimme viimein saaneet kaikki tavaramme pakattua autoon, pääsimme liikkeelle noin yhdentoista aikaan.
Oii kyllä hyvä juttu, että lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin, sillä ostosturismin ruuhkauttama silta oli aika tukossa. Brasilian puolella autokaistoja on liittymäkaistat mukaanlukien vierekkäin kuusi, ja kun ne sitten yhtäkkiä kapenevat kahteen, voitte varmaan kuvitella, miten liikenne puuroutuu. Pääsimme kuitenkin vajaassa parissa tunnissa rajan molempien tarkastuspisteiden läpi, ja olimme näin saapuneet Paraguayhin. Me olimme suunnilleen ainoat matkustajat, joiden piti käydä vilauttamassa passiaan Brasiliasta lähtiessä ja Paraguayhin saapuessa. Paikalliset voivat ajaa rajan yli ilman mitään byrokratiaa.
Taksikuskimme Pedro vei meidät Ciudad del Esten kaupungissa sijaitsevalle bussiasemalle, josta lähtevään bussiin olimme ostaneet liput edellisenä päivänä netistä. Marko lähti toiveikkaasti aseman ympäristöön etsimään taikaseinää, josta olisimme voineet nostaa hieman paikallisia pelimerkkejä. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että katujen laidoilla pötköttävien kodittomien perusteella alue ei olisi taikaseinien ydinmarkkina-aluetta. Onneksi olimme ostaneet eväät bussimatkaa varten jo Brasilian puolelta, niin meillä ei ollut ihan akuuttia tarvetta käteiselle.
Bussimatka Ciudad del Estestä Asuncioniin kesti viisi ja puoli tuntia. Matkaa kaupunkien välillä ei ole kuin kolmisensataa kilometriä, mutta varsinkin kaupunkiosuudet ovat todella hitaita ajettavia bussilla. Ei voi kuin ihmetellä kyydin reittivalintoja, sillä välillä bussi ajoi hädin tuskin bussinmentävän levyistä katua pitkin, ja puiden oksat, ja kenties välillä myös alhaalla roikkuvat sähköjohdotkin osuivat kaksikerroksisen bussimme kattoon. Kun olimme selvinneet kaupungista ulos, oli matkanteko aika jouhevaa. Mitään suurempia pysähdyksiä ei ollut lukuunottamatta noin puolessa välissä pysähtymistä jonkinlaisen kahvilan eteen. Matkustajat eivät suinkaan nousseet kyydistä, vaan kahvilan työntekijät nousivat bussiin myymään jotakin bagelintapaisia ja kahvia. Me emme luonnollisesti ostaneet kumpaakaan, sillä paikallisia pelimerkkejähän meillä ei edelleenkään ollut, ja kauppiaille oli aivan turha vilautella pankkikorttia. Mutta paikallisten keskuudessa bagelit olivat melkoinen hitti! Valtaosa kyytiläisistä osti niitä, osa ihan pussikaupalla.
Aurinko ehti jo laskea, kun viimein saavuimme Asuncionin bussiasemalle. Sieltä tilasimme Überin majapaikkaamme Abiba Aparthoteliin, ja hurautimme sinne. Matka ei ollut onneksi pitkä, sillä meille sattui hieman pienemmän kokoinen menopeli alle. Istuimme siis osa rinkoista sylissämme koko matkan ajan.
Asunto oli oikein mukava, ja ennenkaikkia lämmin. Tämä on oikeastaan ensimmäinen paikka Amazonia ja Pantanalia lukuunottamassa, jossa ei tarvitse tapella ilmastointilaitteiden kanssa. Emme ole saaneet taiottua yhdestäkään vielä kunnolla lämmintä ilmaa, joten välillä on tullut nukuttua vähän nenä huurteessa. Ehkä tästä johtuen Jaanalle nousikin illalla kuume, joka asettui onneksi särkylääkkellä kohtuullisen hyvin. Illalla ennen nukkumaanmenoa Jaana ja Marko suorittivat jo perinteeksi muodostuneen kauppareissun lähimpään supermarkettiin lasten jäädessä odottelemaan kämpille.
Keskiviikkona nukuimme kaikki melkein kymmeneen, jonka jälkeen me aikuiset ryhdyimme pyykkäyshommiin, ja Risto urheilemaan. Vähän ennen, kuin aloimme tehdä lähtöä kaupungin keskustaan, alkoi läheisessä rakennuksessa jonkinsorttiset kinkerit, joihin kuului hyvin kovaääninen mariachi-henkinen musiikki. Ajattelimme, että ei se onneksi meitä pahemmin haittaa, kun musiikki iltaan mennessä kuitenkin loppuu. Lähdimme siis jälleen Überin kyydissä kohti keskustaa ja presidentin palatsia.
Palatsi olikin upea pytinki. Siinä sen edessä seisoskellessamme kuulimme helikopterin äänen, ja hetkeä myöhemmin panssaroitu helikopteri nousikin palatsin takaa ilmaan. Meidän veikkauksemme on, että Paraguayn presidentti ei luota alueen ruuhkaisaan ja onnettomuusherkkään liikenteeseen, ja taittaa mieluummin matkat ilmojen halki. Olemme nimittäin näiden kahden ensimmäisen päivän aikana pistäneet merkille sen, että todella moni auto on lommoilla, ja muutenkin huonossa kunnossa. Liikennemerkit (kuten esimerkiksi stop-merkki) ovat vain suosituksia, ja keltainen liikennevalo tarkoittaa, että nyt pitää painaa kaasu pohjaan.
Palatsin jälkeen poikkesimme ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin rahanvaihtopisteessä, sillä pankkiautomaatteja ei ollut silmiimme juuri sattunut. Yhtä automaattia Marko kokeili edellisenä iltana kauppareissun yhteydessä, mutta siitä vekottimesta jäi vain luu käteen. ”Transaction cancelled succesfully.”, sekä debitille että creditille. Kiitos ja näkemiin. Vaihdetuille pelimerkeille (1€ = 7000 guarania) tulikin heti käyttöä, sillä sekä Ronja että Risto vetivät ostohousut jalkaan, ja kävivät asioimassa katukauppiaiden kojuissa. Ristolle tarttui mukaan Portugalin pelipaita Ronaldon nimellä varustettuna, ja Ronja puolestaan osteli tuliaisia kavereilleen.
Pysähdyimme myös kadun varressa Panteón Nacional de los Heroes -nimisellä mausoleumilla. Se on kansallinen muistomerkki, jossa lepäävät Paraguayn historian tärkeimpien henkilöiden jäännökset. Kaksi heistä oli ainakin presidenttejä, muiden urotöitä emme edes yrittäneet selvittää. Mausoleumia vartioi jatkuvasti kaksi tiukkailmeistä sotilasta hienoissa asuissaan. Mausoleumi on merkkihenkilöiden lisäksi pyhitetty myös Neitsyt Marialle, ja ilmeisesti toimii myös kirkkona. Kiinnitimme mausoleumin sisällä huomiota siihen, kuinka näkövammaiset ihmiset oli paikassa huomioitu. Koska kaikkia merkkihenkilöitä esitti myös patsas, oli henkilön kasvot piirretty kohokuvana tauluun patsaan alle. Sen lisäksi taulussa luki myös pistekirjoituksella, ketä patsas esitti. Myös mausoleumin sisäpuoli esitettiin kohokuviona näkövammaisia varten.
Koska olimme suorittaneet myös pakollisen kirkkovierailun, suuntasimme seuraavaksi syömään. Löysimmekin Palma-nimiseltä kadulta kivannäköisen El Bodegon -nimisen ravintolan, jonne astuimme sisään. Ruoka oli aika edullista (pääruuat n. 10-15€), ja kun saimme tilaamamme annokset eteemme, tajusimme, kuinka edullisia annokset oikeasti olivatkaan. Annoskoot olivat nimittäin järkyttävän suuria! Kerrankin kävi niin, että edes Marko ei jaksanut syödä omaa wieninleikkeen tapaista Milanesa-annostaan loppuun, ja Jaanakin luovutti lopulta hampurilaisensa kanssa. Sen välissä oli nimittäin kahden paksun jauhelihapihvin lisäksi vielä pekonia ja paistettua kananmunaakin. Ehkä ei kannata mittailla kolesteroliarvoja ihan heti näiden annosten jälkeen…
Kun palasimme illalla asunnolle joskus viiden aikaan, läheisestä rakennuksesta kantautuva musiikki jatkui yhä. Nyt oli tosin siirrytty jo meillekin tuttuihin 80-luvun hittibiiseihin. Kuuntelimme vielä parin tunnin ajan mm. Queeniä, Opuksen Life is life -biisin, Boney M:ää ja Michael Jacksonia. Onneksi musiikki sentään taukosi ennen kuin olimme menossa nukkumaan.
Torstaina nukuimme jälleen myöhään ja pesimme pyykkiä. Pyykkien kuivumaan ripustamisessa sai käyttää jonkin verran luovuutta, sillä asunnon pikkuruiseen pyykkitelineeseen ei mahtunut kuin murto-osa pyykkikoneessa pyörineistä vaatteista. Kun saimme pyykkitetriksen valmiiksi, lähdimme katsomaan, mitä mielenkiintoista Asuncion meille vielä voisi tarjota.
Ensimmäiseksi pysähdyimme paikallisella laajalla torin ja kauppahallin yhdistelmällä (Mercado 4), jossa myytiin kaikkea mahdollista makkaroista yerba mate -teejuomaa varten oleviin termoskannuihin. Saimmekin kulumaan kauppakujien sokkeloissa hyvän tovin, ja mukaan tarttui mm. useampi jalkapallopaita Ristolle. Yhdessä kojussa näimme myynnissä myös pehmo-Jeesuksia noin kahdellatoista eurolla kappale. Pienempiä olisi saanut alle kympillä, mutta niitä emme edes vilkaisseet, sillä tämä Jeesus oli jostakin syystä puettu hieman liian lyhyeen kaapuun. Siellä pikku-Jeesus siis istuskeli hyllyssä takapuoli paljaana odottaen ostajaa.
Kauppakujilta jatkoimme Asuncionin pikkuruiseen, mutta värikkääseen kaupunginosaan, Loma San Jeronimoon. Olimme nähneet netissä kuvia alueesta, ja se vaikutti ihan tutustumisen arvoiselta paikalta. Alue oli postimerkin kokoinen, joten sen läpi kuljeskeluun ei olisi periaatteessa kovin kauaa mennyt. Meillä kävelyreissu kesti hieman kauemmin, sillä Risto, tuo koirien Äiti Teresa, oli ostanut edellisenä päivänä kaupasta koiranherkkuja, ja antoi niitä kaduilla kuljeskeleville koirille. Osa niitä oli varmasti ihan aidosti kulkukoiria, mutta taisipa muutama herkku sujahtaa kyllä lemmikkikoirienkin suuhun. Ronja oli hyvin huolissaan siitä, että saiko koiria ruokkia, sillä niillä saattoi vaikka olla jokin erityisruokavalio tai muu vastaava. San Jeronimosta löysimme myös pienen kioskintapaisen, jota pyöritti paikallinen vanha rouva. Koska päivä oli yllättävän lämmin, +26C, ostimme häneltä juotavaa, sekä muutaman (jo kertaalleen sulaneen) jäätelön. Kioskin edessä oli pieni terassi, joten jäimme siihen nautiskelemaan juomista, ja ihmettelemään alueen hyvinkin rauhallista menoa.
San Jeronimosta kävelimme takaisin palatsin luokse, jossa olimme edellisenä päivänä jo pysähtyneet. Tällä kertaa suuntasimme kuitenkin rakennuksen takana sijaitsevalle rantakadulle, sillä siellä Risto saattoi juosta tämänviikkoisen 30min lenkkinsä. Täytyy kyllä sanoa, että melkoinen sissi hän on, kun juosta hölkytteli niissä lämpötiloissa puoli tuntia putkeen. Me muut vain tyydyimme kuvaamaan suoritusta ja toimimaan kannustusjoukkoina. Palatsin takapihalla varjossa seisova sotilaskin seurasi kiinnostuneena, kun Risto juoksi samaa lenkkiä hänen ohitseen kerta toisensa jälkeen.
Juoksulenkin jälkeen kaikilla (eikä vähiten Ristolla) oli jo nälkä, joten tilasimme jälleen Überin ja ajoimme sillä hieman kaupungin vanhan keskustan ulkopuolella sijaitsevaan valtavaan La Galeria -ostoskeskukseen. Sen food court -osastolta löysimme jokainen taas ”pientä” purtavaa myöhäiseksi lounaaksi tai aikaiseksi päivälliseksi. Ruokailun jälkeen pyörimme vielä hetken varsinaisen ostoskeskuksen puolella, ja teimmekin varsinaisia heräteostoksia. Harhauduimme sisään vaatekauppaan, joka mainosti korealaisen BTS-yhtyeen keikkaa Argentiinassa lokakuussa. Putiikin vaatteet olivat niin omintakeisia ja erilaisia verrattuina Suomessa myynnissä oleviin vaatteisiin, että Marko ja Jaana päätyivät ostamaan sieltä paidat, ja Ronja farkut. Ristolle ei tällä kertaa ostettu mitään, mutta hän olikin jo saanut kokoelmiinsa kolme Ronaldo-paitaa lisää. (Osaatteko arvata ketä pelaajaa nuorimies fanittaa?)
Vaikka päiväksi ei ollut suunniteltuna mitään varsinaista ohjelmaa, palasimme asunnolle vasta yhdeksän jälkeen illalla. Sen jälkeen meidän piti vielä pakata, sillä jälleen kerran oli tiedossa aikainen lähtö kohti lentokenttää. Vaikka Asuncionia ei ollutkaan siunattu sen suuremmilla nähtävyyksillä, pidimme kaupungista paljon. Ehkä olisimme voineet jopa viettää siellä pari päivää lisääkin, mutta tällä kolmen yön kokonaisuudella näimme kyllä kaupunkia hyvinkin kattavasti. Überillä liikkuessa jouduimme puikkelehtimaan jatkuvasti kadulta toiselle, sillä ainakin meistä vaikutti siltä, että kaupunkiin oli rakennettu pelkästään yhdensuuntaisia teitä. Kun itse Asuncionin kaupungissa asuu reilut 450 000 asukasta, ja Asuncionin metropolin alueella jopa 2,5-3 miljoonaa asukasta, käy liikenne aika mielenkiintoiseksi, kun tiet ovat pääosin yksisuuntaisia.
Nyt oli luontokohteiden vastakohtana kaupunkipäiviä. Mielenkiintoisia kohteita ja todella isoja ruoka-annoksia, katujen koiratkin ruokittu!
Koko perheellä ihan uusi paraguaylais look!
Matka jatkuu….
Paljon taas uusia elämyksiä teillä.
Minua houkuttelisi pari…kolme päivää San Jerónimo. Värikäs ja iloisen oloinen paikka.
Nälkä ei varmaan häirinnyt pahemmin.
Jatkoa odotellen ja teille jokaiselle iloisia tuokioita toivotellen.
Kiitos taas! Mielenkiintoista, että Uber toimii ihan kaikkialla.
Pettikö järjestelmä teitä milloinkaan?