Tiistai 22.10.2024
Yhteenveto:
Trekkaus Ghorepani – Poon Hill – Chuile
Aloitus: 04:50, 2860m
Päätös: 14:50, 2050m
Sää: Aurinkoista mutta reitti usein varjossa, shortsit ja lyhythihainen paita
Juoma: 2,1 L
Kulut: 150 (Poon Hill -sisäänpääsy), 550 (energiajuoma ja 2 x vesi aamulla), 300 (Oreo-keksit taukopaikalla), 250 (kokis lounaalla)
Poon Hill on Ghorepanin lähellä 3200 metrin korkeudessa sijaitseva kukkula, joka on kuuluisa auringonnousun näköalapaikka. Matemaattisesti ilmaistuna:
Kukkula = nousua
Auringonnousu = aikaisin
Ole kukkulan laella auringonnousun aikaan = h*lvetin aikaisin
Liikkeelle lähdettiin 04:50. Tarkemmin sanoen, koko kylä lähti liikkeelle samoihin aikoihin. Noin 350 metrin korkeusero tarkoitti tuntia nonstop-portaita, joka onkin todella mieltä ylentävää kello viisi aamuyöstä. Hieman lähdön jälkeen tulimme lippuluukulle, josta jouduimme lunastamaan 150 rupian lipun kukkulalle. Porukkaa oli portaissa jatkuvana jonona ja huipulle ponnisti varmaan parisataa ihmistä. Kyseinen diaspora toistuu oletettavasti joka aamu sesongin aikana.
Olimme perillä 05:50, joten jouduimme odottamaan jonkin aikaa kylmässä auringonnousua. Kuvia saattoi ottaa kahteen eri suuntaan. Idässä näkyi punertava horisontti ja lännessä aurinko valaisi Dhaulagirin huippua minuutti minuutilta enemmän. Dhaulagiri on 8167 metrin korkeudellaan maailman seitsemänneksi korkein vuori. Maisemat olivat kieltämättä hyvät. Ehkä varttia vaille seitsemän lähdimme alas kohti majapaikkaamme ja aamiaista.
Aamiaisen jälkeen lähdimme päivän varsinaiselle etapille. Osuudesta ei ole mitään painokelpoista sanottavaa. Kummelia siteeratakseni: Pieni kritiikin paikka, paska mikä paska.
Poon Hill: 350m ylös, 350m alas
Joku typerä kukkula Ghorepanin jälkeen: 350m ylös, jonka jälkeen kaikki alas
Typerän kukkulan jälkeen useampi tunti ylös alas lounaspaikalle: tuntematon määrä ylös, tuntematon määrä alas
Lounaan jälkeen: 200 metriä ylös Tarapaniin
Tarapanin jälkeen: Mariaanien hautaan verrattavissa oleva alamäki Chuileen, joka on 800m alempana kuin aloituspiste Ghorepani
Edellä olevasta voi laskea, että päivän aikana ylös mentiin yli 1000 metriä ja lopputuloksena päädyttiin 800 metriä alemmas kuin lähdettäessä. Toistan: pieni kritiikin paikka…
Keskiviikko 23.10.2024
Trekkaus Chuile – Lower Sinuwa
Aloitus: 08:00, 2050m
Päätös: 14:30, 2200m
Sää: Aurinkoista, shortsit ja lyhythihainen paita, jatkuva hikoileminen
Juoma: 2,5 L
Kulut: 300 (2 x vesi aamulla), 500 (energiajuoma ja Oreo-keksit taukopaikalla), 250 (pikku kokis lounaalla), 300 (pikku kokis majapaikalla), 200 (wifi majapaikalla), 150 (vessapaperirulla minikaupasta)
Homman juoni ei valitettavasti ollut juurikaan hienostuneempi kuin eilenkään. Chuilesta aloitettiin pitkällä alamäellä, jota seurasi hämmästyttävää kyllä vastaavan holtiton ylämäki. Meillä kesti yli kolme tuntia saavuttaa lounaspaikkamme Chomrong. Chomrongin alapuolella olevaan laaksoon tuli autotie ja siellä oli kuuleman mukaan ‘jeep stop’, josta tulisimme ottamaan lopuksi jeepin Pokharaan. Tästä eteenpäin reitti kulkisi yhtä laaksoa pitkin ylös kohti Annapurnan perusleiriä. Amrit pyysi meitä miettimään, olisiko meillä jotain mitä emme tarvitsisi varustekasseissa, jotta voisimme jättää ne lounaspaikkana käyttämäämme majapaikkaan säilöön. Mistään yksityiskohtaisesta tavaroiden raakkaamisesta ei ollut kyse, eikä ollut tarpeenkaan. Kukaan meistä ei ollut käyttänyt makuupusseja, ja Amrit vakuutti että seuraavien päivien majapaikoista löytyisi kyllä paksut peitot kuten tähän mennessäkin asian laita on ollut. Jätimme siis kaikki makuupussit pois, joka yksinään oli jo melkoisen monta kiloa. Minä jätin myös järeämmät vaelluskengät, jotka minun sirolla kengänkoollani tarkoittaa kahta kiloa sekä pussillisen ympäristösaasteeksi luokiteltavaa likapyykkiä. Amrit kysyi myös meiltä, voidaanko happipullo jättää pois. Koska olimme olleet jo selkeästi korkeammalla kuin mihin olisimme menossa, emme pitäneet happipullon mukana raahaamista enää tarpeellisena. Matkanjärjestäjän varustekassissa olleille jääraudoillekaan ei ollut tarvetta. Yhteensä kamaa jäi säilöön vähintään kaksikymmentä kiloa, joka helpotti kantajien hommaa selvästi.
Määränpäämme Lower Sinuwa näkyi lounaspaikalta. Luonnollisesti välissä oli rotko, puro ja riippusilta. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli helkkarinmoinen alamäki sekä ylämäki, jotta päätyisimme jotakuinkin samalle korkeudelle ja ehkä kahden kilometrin päähän linnuntietä.