29.4.-1.5.2023
Lauantaina iltapäivällä lähdimme luotijunalla Fukuokaan. Koska nyt oli alkanut japanilaisten Golden Week (pidempi vapaa, joka kestää 5.5. asti), oli väkeä liikkeellä huomattavasti enemmän, kuin ensimmäisellä pidemmällä junamatkallamme. Juna oli niin täyteen varattu, että emme saaneet lainkaan vierekkäisiä paikkoja. Pääsimme istumaan sentään samaan vaunuun kaikki neljä kumminkin. Riston matkakumppaniksi sattui nuori japanilaisnainen, joka Google-kääntäjää apunaan käyttäen alkoi jutella hänen kanssaan. Hän oli kovin ilahtunut kuullessaan, että olimme Suomesta.
Matka Osakasta Fukuokaan kesti 2,5h. Tällä kertaa ikkunasta näkyi myös enemmän maaseutua kuin aikaisemmin. Fukuoka on kuitenkin iso noin 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki. Riston vieruskaveri junassa kertoi sen olevan kuuluisa ruoistaan, erityisesti ramenista ja mentaikosta. Tiesimme kyllä, mitä ramen on, mutta mentaiko täytyi myöhemmin googlettaa. Tuskin tulemme sitä maistamaan, sillä kyseessä on ruoka, joka valmistetaan Alaskanseidin mädistä.
Kun saavuimme perille Fukuokaan, siellä satoi vettä. Koska huoneistohotellimme sijaitsi noin 800m päässä Fukuokan rautatieasemalta, päätimme kävellä sinne sateesta huolimatta. Seisoskelimme liikennevaloissa odottamassa niiden vaihtumista, kun lasten taakse tuli nainen, joka laittoi oman sateenvarjonsa lasten suojaksi. Muksut osasivat jo hienosti kiittää ”arigato gozaimasu” kun lähtivät jatkamaan matkaa kun liikennevalot taas vaihtuivat.
Huoneistomme oli huomattavasti pienempi, kuin asuntomme Osakassa. Siitä huolimatta sinne oli saatu mahdutettua pieni keittiö sekä liukuovilla muusta tilasta erotettava makuuhuone, jossa oli kaksi parisänkyä. Marko lähti uhmaamaan sadetta toistamiseen hakeakseen meille ruokaa, sillä emme olleet syöneet mitään kunnollista sitten aamupalan, ja kello oli jo yli seitsemän. Saaliksi Marko löysi lähikaupasta monenlaisia mikrovalmiita ruokia, joista ei tosin voinut olla ihan varma, mitä ne olivat. Pääosin ruokien kanssa kävi tuuri, ja ne olivat ihan hyviä. Erityisesti chilillä maustettu spagetti kinkkusiivujen ja nakkien kanssa oli yllättävänkin hyvää. Pari leivitettyä pihviä paljastuivat jonkin paikallisen silakan sukulaisiksi, vaikka olimme ensin kuvitelleet ostaneemme kanaa. Marko söi urheasti oman silakkansa, Jaanan kala päätyi roskiin.
Koska Japanissa ei vietetä vappua kuten Suomessa, oli vapunaatto meille aivan tavallinen päivä. Kävelimme Hakatan juna- ja metroasemalle, josta menimme metrolla yhden pysäkinvälin Kushida-pyhäkön luokse. Se on yksi Japanin vanhimmista shintolaisista pyhäköistä, ja sitä pidetään Fukuokan omana suojelustemppelinä. Pyhäkön edustalla oli kolmen kurkipatsaan koristama lähde, josta juomisen pitäisi rukoilun ohella kuulemma edistää terveyttä ja pitkää ikää. Emme kokeilleet lähteen tehoa. Tyydyimme vain ottamaan siitä valokuvan.
Pyhätön alueella oli esillä myös yksi Yamakasa, koristeellinen lava, joita kannetaan kulkueessa ympäri kaupunkia Hakata Gion Yamakasa-juhlan aikaan kesällä. Tarvitaan monta miestä kantamaan suurimpia lavoja, sillä ne saattavat painaa jopa tonnin.
Henkisestä kulttuurista siirryimme vähän maallisempaan menoon tien toiselle puolelle, jossa sijaitsi valtava ostoskeskus Canal City. Me kävimme tosin siellä vain syömässä, ja pikaisesti pyörähtämässä muutamassa kaupassa. Sen jälkeen palasimme takaisin kämpille. Kellään meillä ei ollut suuremmin energiaa lähteä kävelemään ympäri kaupunkia, koska mitään erityistä ”must see”-nähtävää Fukuokassa ei ole. Vietimme siis rauhallisen koti-illan 30 neliön yksiössämme ja keräilimme energiaa seuraavaa päivää varten.
Toukokuun ensimmäisenä päivänä pidimme sentään sen verran yllä suomalaisia vappuperinteitä, että lähdimme picnicille puistoon. Onnistuimme löytämään meille kahden kaupan taktiikalla ihan kohtuulliset picnic-eväätkin. Kasseista löytyi hedelmiä, voileipiä, herkkuja ja jopa vappumunkitkin. Lapset bongasivat heti puistoon astuttuamme leikkipaikan, jonne he suuntasivat samantien. Koska leikkialueen vieressä oli myös picnic-pöytiä, jäimme siihen vappupicnicille koko porukka. Kun lapset olivat kiipeilleet ja touhunneet puistossa tarpeeksi, ja eväät oli syöty, lähdimme tallustamaan puistossa olevan lammen ympäri kulkevaa 2km pitkää juoksu- ja pyöräilyreittiä. Lammen keskellä oli kolme pientä saarta, joiden läpi pääsi kulkemaan siltoja pitkin. Mekin oikaisimme niiden läpi ja päädyimme kioskille, josta vuokrattiin polkuveneitä. Tottahan toki lapset halusivat liitää linnun lailla, joten vuokrasimme 1600 jenillä itsellemme puoleksi tunniksi (Suomen)joutsenen, ja lähdimme polkemaan. Ilmeisesti nämä polkuveneet oli suunniteltu enemmän aasialaista mitoitusta silmällä pitäen, sillä Risto taisi olla meistä ainoa, jolla polkemisasento oli hyvä. Ehdimme siitä huolimatta polkea koko veneilyyn tarkoitetun alueen ympäri, ja taisi meille jäädä vielä pari minuuttia aikaakin jäljelle. Ohori-puistossa olisi ollut myös Fukuokan linnan rauniot, mutta niitä emme lähteneet katsomaan, vaan palasimme hotellille pakkaamaan tavaroita. Seuravana päivänä kun oli aikainen herätys lautalle Busaniin.
