19.5. – 21.5.2023
Saavuimme perjantaina Da Nangiin, ja käytimme iltapäivän ja illan tulevien retkien järjestelyyn ja altaassa uimiseen. Nukkumaankin menimme hyvissä ajoin, sillä seuraavana aamuna meidän oli tarkoitus lähteä Bà Nà Hills –retkelle. Vaikka hotellin yleiset tilat on todella surkeasti ilmastoitu, huoneissa oli kuitenkin mukavan viileä nukkua.
Aamulla heräsimme seitsemältä ja aamiaisen jälkeen menimme hotellin aulaan odottelemaan noutoa päivän retkeä varten. Jo siinä vaiheessa aamua lämpötila oli yli +30C, joten oli mukava lähteä ajelemaan kohti kukkuloita, joissa ilma olisi edes hitusen viileämpää. Bà Nà Hills on noin 1500m merenpinnan yläpuolella, joten lämpötilaeroa gondolihissin ala- ja yläaseman välillä oli noin kymmenen astetta. Kun alhaalla Da Nangissa lämmintä oli +35, vietimme päivän vain +25C lämmössä. Sehän tuntui melkein jo kylmältä!
Paikka oli alun perin perustettu ranskalaisten lomaresortiksi 1900-luvun alkupuolella. Pitkään ylös kukkuloille oli mahdollista mennä vain pitkää mutkaista vuoristotietä pitkin, mutta vuonna 2013 sinne avattiin myös gondolihissireitti, jota mekin käytimme. 5,8km mittainen gondolihissiajelu vei useamman minuutin ja maisemat olivat huikeat. Gondolihissireittejä alueella risteilee viisi ja kuudes on jo rakenteilla. Osa reiteistä menee suoraan alhaalta ylös asti. Toiset pysähtyvät väliasemilla.
Me menimme gondolihissillä, joka pysähtyi ensin väliasemalla, jossa sijaitsee alueen uusin turistinähtävyys, Golden Bridge. Tätä 150m pitkää siltaa kannattelee kaksi valtavaa betonista kättä, ja paikka on varsinkin paikallisten turistien suosiossa. Tällä väliasemalla sijaitsee myös puutarha sekä valtava Buddha-patsas ja temppeli, joissa mekin vierailimme. Lisäksi alueelle ranskalaisten perintönä on jäänyt suuri viinikellari, joka on muutettu ravintolakäyttöön. Sieltä olisi ollut mahdollista ostaa lasilliset viiniä alkaen 100 000VND (4€), mutta jätimme ne tällä kertaa ostamatta. Kaikki viinit olisivat olleet tuontitavaraa suurista viinimaista, eli samaa kuin mitä kotipuolessakin on tarjolla.
Kun Buddha-patsas, puutarha ja silta oli katsastettu, jatkoimme toisella gondolihissillä vuoren huipulle, jossa sijaitsi Sun World –niminen huvipuistoalue. Paikkaa rakennetaan edelleen, joten osittain se oli vielä hieman keskeneräinen. Ensin kävimme syömässä lounasta buffet-ravintolassa, jossa tarjolla oli aivan uskomaton määrä ruokia. Ruotsinlaivan buffet-pöytäkin kalpenee tämän paikan rinnalla kevyesti. Söimme kaikki mahamme täyteen (Risto keskittyi lähinnä jälkiruokaosastoon), jonka jälkeen lähdimme katsomaan, mitä kaikkea alueella voisi tehdä.
Ensimmäiseksi menimme kelkkaradalle, joka mutkitteli todella pitkän reitin rinnettä alaspäin. Takaisin ylös pääsimme näppärästi saman kelkan kyydissä, kun vain jäimme istumaan kelkan kyytiin, ja annoimme vinssin vetää meidät melkoisen jyrkkää rinnettä suoraan ylös. Tällä kyydillä päädyimme suoraan puiston sisähuvipuisto-osuuteen, joka oli kolmessa kerroksessa. Meteli sisätiloissa oli melkoinen, mutta Ronjakin herkkäkorvaisena kesti sen hyvin, kun tiedossa oli hauskoja juttuja. Sisähuvipuisto keskittyi lähinnä erilaisiin 3D- ja 4D-elämyksiin. Lisäksi kävimme virtuaalilaseja käyttäen myös hurjalla vuoristoradalla. Se vasta vinkeä kokemus olikin! Ristolle erikoisin kokemus taisi kuitenkin olla se, kun meidän edessämme jonottaneet jostakin Aasian maasta kotoisin olevat vanhemmat ihmiset alkoivat kosketella Riston vaaleaa (tosin meidän näkökulmastamme katsottuna hyvin ruskettunutta) ihoa. Ensin he silittivät Riston kättä, sitten poskea ja lopuksi vielä korviakin. Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan he ottivat Ristosta valokuvan, johon toki kysyivät lupaa ensin. Sen jälkeen vanhin papparainen nappasi Riston vielä syliinsä ja halusi yhteiskuvan hänen kanssaan. Risto oli hieman hämillään saamastaan huomiosta.
Päivä Bà Nà Hillseillä oli oikein onnistunut useammastakin syystä. Suurin syy oli ehkä se, että onnistuimme välttämään yhden helteisen päivän. Ainoastaan gondolihissiä jonottaessa oli aivan järkyttävän kuuma, ja erityisesti Ristolta meinasi loppua huumorintaju. ”Voi kun mä pääsisin Suomeen. Siellä ei ole ikinä näin kuuma!” kuului Riston napakka kommentti hissijonossa. Toinen syy onnistuneeseen päiväretkeen oli se, että kukkuloilta löytyi kaikille jotakin mielenkiintoista tekemistä. Myös ruoka oli monipuolista ja erinomaista, ja sitä oli todellakin riittävästi.
Sunnuntaina lähdimme viilentymään vesiputouksille. Sinne meitä lähti viemään samainen ”taksikuski”, joka oli tuonut meidät juna-asemalta hotellille muutama päivä sitten. Ajoimme ensin Hai Van Pass -nimiseen solaan vuorenrinteiden välissä. Siellä pysähdyimme ottamaan muutaman valokuvan ja syömään jäätelöt. Sen jälkeen jatkoimme matkaa kohti vesiputouksia.
On aivan varmaa, että ainoastaan paikalliset löytävät tiensä putouksille, joilla vierailimme. Paikka sijaitsi nimittäin melkoisen kärrypolun päässä laaksossa hyvin piilotettuna. Paikalla oli paljon vietnamilaisia, koska oli sunnuntai. Kuljettajamme järjesti meille kuitenkin katokseen maton lattialle ja näytti, missä saimme vaihdettua vaatteet uimapukuihin (=vessa). Olimme kyllä teknisesti ottaen uimassa vesiputouksilla, mutta varsinaisia putouksia emme nähneet. Virtaavan veden varrelle oli rakenneltu aika heppoisia lautakatoksia isot määrät niihin kohtiin, missä virtaava vesi muodosti pienen lampareen. Mekin asetuimme yhteen näistä katoksista. Paikka oli viikonlopusta ja helteisestä säästä johtuen sakeanaan uimareita. Ilmeisesti monet heistä olivat uimataidottomia, sillä he uiskentelivat pelastusliivit päällä. Kun me olimme uimassa, kuskimme kävi tilaamassa meille ruuaksi ”bamboo chicken” -annoksen. Satuimme itseasiassa näkemään, kun näitä kanoja kuskattiin skootterin kyydissä jaloista roikottaen uimapaikan keittiölle. Kanat olivat siis luonnollisesti tässä vaiheessa jo kuolleet, mutta höyhenet olivat niissä edelleen tiukasti kiinni.
Hetkeä myöhemmin meidän matollemme kannettiin kokonainen grillattu kana palasiksi pistettynä. Lisäksi annokseen kuului riisiä, munakasta, kasviksia sekä lasinuudelikeittoa. Erityisesti kana oli todella herkullista. Ruokailuamme säesti (valitettavasti) kaksi kilpailevaa jättimäistä vahvistinta, joista pauhasi eri musiikki luonnollisesti kummastakin. Lisäksi paikalliset olivat viritelleet vahvistimiin kiinni mikrofonin, joten pian meillä oli taustalla myös epävireistä karaokelaulantaa vinkuvan mikrofonin säestyksellä. Siinä vaiheessa Ronja alkoi huutaa vähintään yhtä lujaa, kuin molemmat vahvistimet yhteensä, että hän haluaa pois. Heti. Emme kuitenkaan poistuneet aivan kokonaan, vaan vaihdoimme uimapaikaksi alemman lampareen, jonka rannalla ei kukaan huudattanut musiikkia nupit kaakossa.
Lähtiessämme pois vesiputouksilta, oli kapea katu parkkeerattu aivan täyteen autoja. Koska meidän automme oli ajettu hieman ylemmäs putousten varteen, olimme aika pahasti motissa useiden eteen parkkeerattujen autojen takana. Hetken olikin käynnissä melkoinen avohärdelli, kun autoja siirreltiin puolelta toiselle aivan kuin Tetris-pelissä. Lopulta meidän kuskimme kyllästyi odottelemaan edessämme nököttävän auton kuljettajaa, ja sai kuin saikin muiden paikallisten neuvojen avulla autonsa keploteltua kapeasta raosta läpi, ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Paluumatkalla kävimme vielä katsomassa Lady Buddha –nimistä patsasta. Tämä Buddha-patsas on Vietnamin korkein (67m) ja ilmeisen suosittu turistikohde erityisesti paikallisten keskuudessa. Se ei tietenkään ole mikään ihme, sillä 70% vietnamilaisista on buddhalaisia. Me satuimme paikalle niin, että patsaan takana olevassa temppelissä oli menossa jonkinlainen rukoushetki. Buddhalainen munkki resitoi alttarin edessä ja hänen taakseen oli kertynyt paljon ihmisiä, joilla kaikilla oli edessään kirja, jota he resitoivat myös ääneen yhdessä munkin kanssa. Emme viipyneet patsaan luona kovin kauan, sillä helle oli edelleen hirmuinen.
Illalla Marko lähti vielä Da Nangin Night Marketille hierontaan ja katsomaan, kuinka hotellimme vieressä olevan Dragon Bridgen lohikäärme syöksi sisuksistaan tulta ja vettä. Tätä joka viikonloppuista operaatiota varten veden yli kulkeva silta suljetaan hetkeksi, ettei autoilijoista tule vahingossa grillivartaita.
