13.6.-26.6.2023
Viimeiset pari viikkoa päätimme pyhittää vain rennolle lomailulle. Tämän puolen vuoden aikana on tullut koettua ja nähtyä niin paljon, että nähtävyydet saivat meidän osaltamme riittää. Toiseksi viimeisen kokonaisen lomaviikon vietimme Phuketissa. Tämä paikka oli meille kaikille uusi, joten siinä mielessä oli mukava mennä katsomaan, miltä tässä suomalaistenkin suureen suosioon nousseessa lomakohteessa näytti.
Olimme valinneet majoituksen OZO Phuket –nimisestä hotellista, koska sitä oli arviointien mukaan kehuttu lapsiystävälliseksi paikaksi. Hotelli sijaitsi myös hieman rauhallisemmalla alueella Kata Beachin lähellä, sillä meidän perheemme ei Patong Beachin yöelämästä ja sen runsaammasta baaritarjonnasta millään lailla hyötyisi. Hotellivalinta osoittautui erinomaiseksi. Aamiainen oli loistava, lapsille oli omat uima-altaansa vesiliukumäkineen ja rannalle oli vain parin minuutin kävelymatka. Ainoa mikä meidät yllätti, oli suuri venäläisten turistien määrä. Hotellissamme oli ainakin yksi venäläinen vastaanottovirkailija, joka keskittyi pääosin palvelemaan venäläisiä turisteja, sillä he eivät englantia juuri osanneet. Meidän hotellimme ei ilmeisesti kuitenkaan ollut ainoa, jossa oli paljon venäläisiä turisteja, sillä alueen kaikkien ravintoloiden ja kauppojen kyltit ja ruokalistat olivat ensin kirjoitettuna venäjäksi, sitten englanniksi ja lopuksi vielä paikallisellakin kielellä.
Olimme ensin ajatelleet tekevämme ehkä jonkin snorklausretken Phi Phi –saarille, mutta koska venematka pikavenettäkin käyttäen olisi ollut ihan kohtuuttoman pitkä, päätimme jättää sen väliin, ja nauttia vain hotellin uima-altaalla oleilusta ja rannalla pulikoinnista. Uima-altaalla Risto taisi tehdä oman sukellusennätyksensä, kun sukelsi noin 25m pitkän altaan päästä päähän. Tähän sukellukseen kului aikaa 44s, joten melkoisen pitkään tämä meidän silakka jaksaa veden alla pysytellä.
Phuketista siirryimme toiseksi viikoksi Koh Samuin saarelle hieman pohjoisemmaksi. Vaikka ajomatka lauttasatamaan ei ollut kovin pitkä, oli tie sen verran hidaskulkuista, että liikkeelle piti lähteä jo klo 7:30. Matkustimme ensin minivanilla yhden vessapysähdyksen taktiikalla neljä tuntia erään toimistontapaisen luokse. Olimme kyllä matkaa varatessamme kuvitelleet kyydin vievän meidät perille lauttasatamaan asti, mutta niin vain kuski ilmoitti meidän kaikkien jäävän kyydistä pois, ja tiedossa oli siirto seuraavaan kulkupeliin.
Ilmeisesti tähän ulkoilmatoimistoon kerättiin kaikki Koh Samuille menossa olleet matkalaiset eri puolilta Thaimaan mannermaata, ja sieltä meidät sitten kyydittiin yhdessä bussikuljetuksella 45min matka lauttasatamaan asti. Tässä pikkutoimistossa meidän rintoihimme lätkäistiin tarrat, joissa luki, että olimme matkalla Koh Samuille. Lisäksi saimme vielä toisenkin tarran, joka osoitti meidän varanneen taksin lauttasatamasta hotellillemme. Tarrat rinnuksissa hyppäsimme siis lautan kyytiin, ja taitoimme viimeisen tunnin kauniissa säässä Koh Samuille Nathonin satamaan.
Koh Samuin satamassa jouduimme odottelemaan hetken melko helteisissä olosuhteissa, sillä meille luvattu kyyti ei ollutkaan meitä satamassa odottamassa. Sen sijaan lukuisia muita taksikuskeja oli kyllä paikalla tarjoamassa palveluitaan. Edulliseen hintaan, tottakai. Emme kuitenkaan tarttuneet näihin tarjouksiin, vaan muutaman puhelun jälkeen selvisi, että kyytimme oli tulossa, pikkuisen myöhässä vain.
Olimme jälleen varanneet Koh Samuinkin hotellin lapset edellä -periaatteella, sillä tätä Bandara Resort and Spa -hotellia olivat jälleen erityisesti lapsiperheet kehuneet. Hotelli sijaitsi aivan rannalla, jonka lisäksi sillä oli monta erillistä uima-allasta (yksi pelkästään aikuisille), pieni leikkipaikka sekä lapsille oma kids’ club, jossa pyöri päivittäin erilaisia maksuttomia ja maksullisia aktiviteetteja. Ensimmäisenä päivänä lapset kävivätkin kokeilemassa Thai kick boxingia, joka oli erityisesti Ristosta todella hauskaa. Markolle iski ilmeisesti annoskateus, sillä hänkin päätyi kokeilemaan potkunyrkkeilyä yhdessä lasten kanssa, vaikka teknisesti ottaen olikin jo hieman ylittänyt kids’ clubin kahdentoista vuoden yläikärajan.
Kuusi yötä Koh Samuilla kului nopeasti, vaikka emme mitään kovin erityistä puuhailleetkaan. Eräänä iltana Fisherman’s Village -nimisellä alueella päivällisellä käydessämme varasimme meille puolen päivän mittaisen Pig Island -retken. Reissu suuntautui nimensä mukaisesti saarelle, jossa oli paljon possuja. Ostimme possuille saarella olevasta kioskista ruokaa, ja olivathan erityisesti pienet töpselinokat todella suloisia. Jaana ja lapset kuitenkin tykkäsivät enemmän saarella olleista koiranpennuista, joiden kanssa meillä vierähtikin varmasti suurin osa saarella vietetystä ajasta.
Possusaaren jälkeen meidät kuljetettiin pikaveneellä vielä läheiselle riutalle, jossa pääsimme snorklaamaan. Vesi oli todella lämmintä, joten värikkäiden korallien näkemisestä oli aivan turha haaveilla. Myös näkyvyys oli yllättävän huono. Riutalla oli kuitenkin paljon kaloja, joiden seassa uiskentelimme kuin kalakeitossa konsanaan. Kalat viihtyivät ympärillämme, koska Marko oli fiksuna miehenä ottanut mukaan vähän leipää, jota murustelimme veteen kalojen syötäväksi samalla kun snorklailimme. Risto ei oikein arvostanut tätä kalakeitossa uiskentelua ja päätyi snorklatessaan lopulta pitämään kätensä tiukasti nyrkissä, sillä yksi kala erehtyi luulemaan Riston sormea leipäpalaksi.
Fisherman’s Village -niminen alue sijaitsi tosiaan aivan kivenheiton päässä meidän hotelliltamme. Kävimme siellä useampana iltana syömässä, sillä alueen ravintolatarjonta oli runsas. Joka ilta alueen rannassa oli myös upea tulishow, jota jäimmekin ensimmäisenä iltana katsomaan. Olemme tämän reissun aikana nähneet aika monta erilaista tulishowta, mutta tämä oli kyllä niistä kaikista ehdottomasti monipuolisin ja paras. Yhtenä iltana myös hotellimme omalla rannalla oli vastaava esitys, ja lapset pääsivät myös itse kokeilemaan tulipallojen pyörittelyä, esiintyjien avustuksella tietenkin.
Briefly in English:
We decided to dedicate the last couple of weeks of our trip for relaxing. We’ve seen and experienced so much in the last six months that we were done with sightseeing. The first week we spent in Phuket. This place was new to all of us, so it was nice to go and see what it was like, since it is also one of the top holiday destinations for Finns.
We had booked a room in a hotel called OZO Phuket, because all the reviews said it was a child-friendly place. The hotel was also located in a slightly quieter area near Kata Beach, as our family would not have benefitted from the vivid nightlife and bars on Patong Beach area. The choice of hotel turned out to be an excellent one. The breakfast was excellent, the children had their own pools with water slides and the beach was only a couple of minutes walk away. The only thing that surprised us was the large number of Russian guests. There was at least one Russian receptionist at our hotel, who was mainly focused on serving Russian tourists, as they spoke only Russian. However, our hotel was apparently not the only one with a large number of Russian tourists, as the signs and menus in all the restaurants and shops in the area were written first in Russian, then in English and finally in the local language too.
We had initially thought we might book a snorkelling trip to Phi Phi islands, but as the boat trip, even with the speedboat, would have been unreasonably long, we decided to skip that, and just enjoy the hotel pool and the beach.
From Phuket, we moved a bit further north to Koh Samui for the second week. Although the drive to the ferry port in Phuket was not very long, the road was so slow to drive that we had to leave at 7:30am. First we drove on a minivan for four hours. On the way we had only one toilet stop, “twenty minutes maaaaximum”, as the driver told us several times. When we booked the trip, we had thought that the driver would take us all the way to the ferry port, but after the toilet stop the driver told us that he’ll take us to an office where we change to the bus which will take us to the ferry terminal.
Apparently this open-air office was the place where all the passengers from all over mainland Thailand going to Koh Samui were gathered. From there we were all taken together to the ferry terminal. That was another 45min drive. At this small office, we got small stickers saying we were going to Koh Samui. We also got another sticker proving we had already booked a taxi from the Koh Samui ferry port to our hotel. So, with stickers on our chests, we hopped on the ferry and travelled in beautiful weather to Koh Samui’s port town Nathon.
At the port we had to wait for a while in rather hot conditions, as the taxi we had booked was not waiting for us at the port. Instead, there were numerous other taxi drivers offering their services. At “a very good price”, of course. We didn’t take them up on their offer, and after a few phone calls we found out that our taxi was on its way, just a little late.
Again, we had booked the Koh Samui hotel on a kids-first basis, as this Bandara Resort and Spa hotel had been praised by families with children in particular. The hotel was located right on the beach and had several separate swimming pools (including one for adults only), a small playground and a kids’ club with a variety of free and paid activities every day. On the first day, the kids tried out Thai kick boxing, which Risto seemed to like a lot. Even though Marko was slightly over the maximum age limit of 12 years for joining the kids’ club, he ended up trying kickboxing with the kids.
Six nights on Koh Samui passed quickly, even though we didn’t do much. One evening, after dinner at the Fisherman’s Village, we booked a half-day Pig Island excursion. As the name suggests, the trip was to an island with lots of pigs. We bought food for the pigs from a kiosk on the island and fed them. And boy, they were greedy (or hungry)! Jaana and the kids, however, liked the puppies on the island better.
After Pig Island we went on a speedboat to a nearby reef for snorkelling. The water was really warm, so no colourful corals there. The visibility was also surprisingly poor. However, there were plenty of fish on the reef, and it felt like swimming in a fish soup. The fish liked us because Marko, being a smart man, had brought some bread with him. We crumbled the bread into the water for the fish to eat while we snorkelled. Risto didn’t fully appreciate the swimming in fish soup experience, as one of the fish mistook Risto’s finger for a piece of bread.
An area called Fisherman’s Village was just a stone’s throw from our hotel. We usually went there for dinner, as there were plenty of restaurants in the area. Every night there was also a great fire show on the beach, which we watched on the first night there. We’ve seen quite a few different fire shows on this trip, but this one was by far the best of them all. One night there was a similar show on our hotel’s own beach, and the children got to try out the fireball spinning, with the help of the performers of course.