Torstai 10.10.2024
Trekkaus Dharapani – Chame
Aloitus: 07:45, 1885m
Päätös: 14:45, 2670m
Sää: Puolipilvistä, aamupäivällä lämmintä, hieman viileämpää ylempänä, shortsit/t-paita
Juoma: 2,5L
Kulut: 300 (kokis lounaalla), 150 (Thai Red Bull)
Tänään oli paljon nousua tiedossa. Oppaan mukaan alamäkeä ei onneksi olisi juurikaan, joten nousua ei pitäisi olla kovin paljoa enempää kuin alku- ja loppupisteen korkeuseron määrä. Reitin profiili oli erikoinen, eli lähes kaikki nousu tapahtuisi reitin ensimmäisen puoliskon aikana ennen lounastaukoa Timangissa. Alussa kävelimme tunnin verran hitaakseltaan nousten, kunnes pääsimme joen yli vievälle riippusillalle. Sen jälkeen alkoi melkoisen pitkä ylämäki kiviportaineen. Verkkaisesti sekin saatiin hoidettua, ja pääsimme nauttimaan lounasta Manaslu View -majatalon kattoterassille. Nimensä mukaisesti horisontissa näkyi Manaslu, yksi kasitonnisista vuorista. Onneksi olimme ottaneet kuvan puolisen tuntia aiemmin, koska pilvisyys lisääntyi jatkuvasti ja peitti vuoren osittain. Vaikka pilvisyys lisääntyi, sade ei alkanut kuin vasta alkuillasta kun olimme jo illallisella Chamessa.
Chame on Manangin alueen keskus, jossa on mm. poliisiasema ja sairaala. Netin mukaan asukkaita olisi noin 1300, joka kuulosti yllättävän suurelta lukemalta. Ehkäpä kylä jatkuu vielä tien viertä pitkin.
Tähän asti olemme nukkuneet kaikki kolme yötä pelkällä makuupussin kanssa käytettävän fleece-sisäpussin kanssa. Kaksi ensimmäistä yötä olivat erittäin lämpimiä, joten sisäpussi oli enemmän kuin tarpeeksi. Edellinen yö oli jo melkoisen viileä. Heräsin aamuyöllä siihen, että oli vessahätä ja kylmä. En ruvennut aamuyöstä kaivamaan makuupussia, vaan vedin pitkät kalsarit jalkaan ja fleecepaidan päälle. Tämän yön alimmaksi lämpötilaksi oli luvattu vain viisi astetta. Majatalosta tarjottiin peittoa, ja laiskana miehenä nappasin sellaisen itselleni jottei tarvitse repiä makuupussia varustekassista ja pakata sitä aamulla. Pude oli ottanut makuupussin esiin ja Heikki totesi, että sisäpussi riittää ihan hyvin jos pistää sukat ja paidan päälle. Odotan mielenkiinnolla miten käy!
Perjantai 11.10.2024
Yhteenveto:
Trekkaus Chame – Lower Pisang
Aloitus: 07:45, 2670m
Päätös: 14:00, 3200m
Sää: Aurinkoista, aamulla alle 10 astetta, päivällä sopivan lämmintä, shortsit/t-paita
Juoma: 2,5L
Kulut: 500 (omenamehu ja omenamuffini), 300 (kokis lounaalla), 250 (kokis majapaikalla)
Yö oli viileä, mutta ei ihan niin kylmä kuin olin säätiedotuksen perusteella odottanut. Minulla oli ihanan lämmin paksun peiton alla. Heikki nukkui sanojensa mukaisesti sisäpussin kanssa, mutta oli kuitenkin joutunut aamuyöstä vetämään aluskerraston päälle. Aamulla hengitys höyrysi, mutta taivas oli pilvetön ja aurinko valaisi jo osan laaksosta. Liikkelle lähdettiin aiempien päivien kaltaisesti shortseilla ja t-paidoilla. Oikea valinta, koska vartin jälkeen aurinko alkoikin lämmittämään kunnolla. Tänään oli odotettavissa noin 500 nousumetriä. Muutaman tunnin päästä saavuimme omenafarmille, jonka kahvilasta sai ostaa erilaisia omenatuotteita. Tuorepuristettu mehu oli herkullista. Omenapiirakkaa ei ollut ainakaan sillä hetkellä saatavilla, mutta omenamuffinikin oli hyvää. Omenasiideriäkään ei ollut saatavilla. Esillä olevat pullot osoittautuivat omenaviiniksi, jota ei tehnyt mieli juoda kesken patikoinnin eikä kiinnostanut kyllä kantaa ylöspäin illallisjuomaksikaan.
Matka jatkui puolentoista tunnin päässä olevaan Dhikur Pokhariin, jossa oli lounastauko. Kävelimme pitkän pätkän tiepohjaa, johon oli vedetty yhden kaistan leveydeltä paksu kerros raudoitettua betonia. Mystisesti tällä osuudella ei ollut juuri liikennettä, joten joku vanha kärrypolku oli ilmeisesti edelleen käytössä. Dhikur Pokharissa, tuttavallisemmin Tsikuripokari, saimme täysin kohtuuttoman kokoiset ruoka-annokset. Vaikka ruokahalu oli kova, varsinkaan minä en saanut koko annosta syötyä. Lounaspaikalta ei ollut enää kuin tunnin melko tasainen kävely Lower Pisangiin. Nyt olimme kuitenkin jo noussut yli kolmen tuhannen metrin ja majapaikalla huohottaminen ei ottanut loppuakseen. Toisaalta Mars-patukan käärepaperikin oli pullistunut kuin fillarin sisärengas.
Koska olimme perillä jo kahden aikoihin ja aurinko paistoi kirkkaasti, oli hyvä hetki pestä hikisiä vaatteita. Ilman auringonpaistetta kamat eivät meinaa kuivua. Valitettavasti suora auringonpaiste loppui jo ennen viittä, joten esimerkiksi shortsit eivät ehtineet ihan kokonaan kuivumaan.
