18.7. – 20.7.2025
Saavuimme Nairobiin, Boulevard-hotellin pihaan joskus kolmen aikoihin. Keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja heitimme hyvästit mukaville matkakumppaneillemme. Monia heistä tulee varmasti ikävä, kun matkustimme yhdessä kuitenkin 1,5kk ajan ja ehdimme jo ystävystyä. Onneksi useat heistä ovat kovia matkustamaan, joten varmasti tulemme kohtaamaan heitä vielä joskus tulevaisuudessa.
Me emme yöpyneet Boulevard-hotellissa, kuten reissua kohti Ugandaa jatkava väki, vaan olimme varanneet asunnon Broadwalk Residency -nimisestä paikasta. Hyppäsimme siis Überin kyytiin, ja hurautimme vajaan kilometrin matkan majapaikkaamme. Kävellenkin sinne olisi periaatteessa voinut mennä, mutta koska liikenne on Nairobissa aika hektistä ja suojateitä tai liikennevaloja ei ole, oli turvallisempaa ottaa auto alle.
Paikkaan sisäänkirjautuminen ei ollut mikään salamannopea suoritus, sillä alkudrinkkien jälkeen saimme odotella huonettamme vielä 45 minuutin ajan. Se oli aika erikoista, sillä paikka mainostaa check in -ajan olevan kello 12. Kun viimein pääsimme huoneistoomme, oli se kyllä kaiken odotuksen arvoinen. Lähdimme aika pian katsastamaan, minkälainen ruokatarjonta olisi hotellin alakerrassa olevassa ostoskeskuksessa. Löysimmekin food courtin, josta Marko, Jaana ja Risto tilasivat libanonilaista ruokaa. Ronja puolestaan luotti meksikolaisiin kasvistacoihin. Käväisimme vielä lopuksi ostarin suuressa supermarketissa ostamassa aamiaistarvikkeita ja sitten vetäydyimmekin pikkuhiljaa yöpuulle.
Lauantaille emme olleet tarkoituksella suunnitelleet mitään ohjelmaa. Nukuimme hieman pidempään, kuin mihin tämän reissun aikana olimme tottuneet ja sitten vain vietimme aikaa huoneistossamme blogia päivitellen ja aikatauluttomuudesta nauttien. Lapset kävivät alakerran ostoskeskuksen Superparkin tapaisessa paikassa temppuilemassa parin tunnin ajan ja myöhemmin vielä hotellimme uima-altaallakin. Paikassa olisi ollut ilmeisesti myös sauna ja höyrysaunakin, mutta jätimme ne tällä kertaa väliin, sillä pääsisimmehän saunomaan ihan pian kotonakin. Illalla kävimme jälleen syömässä samassa paikassa, kuin edellisenäkin päivänä. Ruoka oli jälleen erinomaista ja sitä oli enemmän kuin riittävästi.
Sunnuntaille saimme neuvoteltua itsellemme hieman myöhäisemmän uloskirjautumisen, jonka jälkeen lähdimme Nairobin keskustaan Überin kyydissä. Olimme varanneet iltapäivälle opastetun kävelykierroksen Nairobin keskustassa. Ennen sitä kuitenkin ehdimme itseksemme käväistä Nairobin keskustan Uhuru-puistossa. Tosin visiitti sinne meinasi tyssätä heti kättelyssä, sillä puiston porteilla alettiin meiltä tivata passeja. Markolla sattui olemaan oma passi mukana, mutta Jaanan ja lasten passit olivat hotellilla. Hetken siinä asiaa ihmeteltyämme portinvartija kuitenkin heltyi ja antoi meidän saapastella sisään ilman passejakin.
Puisto olikin aika erikoinen paikka. Siellä oli tarjolla paljon erilaisia huvipuistolaitteita ja pomppulinnoja. Lisäksi olisi voinut ajella polkuveneellä puiston pienessä lammessa, tai kruisailla mönkijällä pitkin puiston kävelyteitä. Pienemmille lapsille oli tarjolla myös kauko-ohjattavan menopelin kyydissä istumista. Myös polkupyöriä tai rullaluistimia olisi voinut vuokrata. Meille sanottiin, että yksi laitelippu maksoi 200 shillinkiä. Meistä tämä reilun euron hinta oli oikein sopuisa, joten lapset päätyivät yhdessä joutsenkarusellin kyytiin. Myöhemmin Risto vielä kävi testaamassa ilmatäytteistä liukumäkeäkin. Kaupunkikierroksen opas tosin kertoi meille myöhemmin, että meiltä oli pyydetty laitteista turistihinta. Paikalliset maksavat huvituksista 50 shillinkiä/laite. Koska Nairobissa on paljon heikosti toimeentulevia ihmisiä, on tämä puisto todella suosittu paikka paikallisten keskuudessa viikonloppuisin sen edullisen hintatason ansiosta.
Kävimme puistovisiitin jälkeen syömässä CJ’s-ravintolassa pientä välipalaa. Ruokapaikaksi se valikoitui sen vuoksi, että opastuksemme lähti kyseisen ravintolan edestä. Paikka oli selvästi hieman tasokkaampi, ja ruoka olikin oikein herkullista. Ainoa pikku miinus paikalle tuli ruuan perässä siellä lentelevistä mehiläisistä. Ne olivat vähän turhan kiinnostuneita meidän pöytämme antimista.
Opastetun kaupunkikierroksen aikana kävelimme pitkin yläkaupungin katuja. Oppaamme oli tosi mukava ja osasi kertoa todella hyvin elämästä Nairobissa. Nyt tiedämme, että Nairobin busseja kutsutaan matatuiksi ja että niitä on kolmea eri sorttia. Ensimmäiset ovat tylsän tavallisia, toiset ovat komein graffitein koristeltuja ja kolmansissa raikaa vielä poppi ja välkkyvät discovalotkin graffittien lisäksi.
Kiertokäynnin aikana pysähdyimme myös seuraamaan pidemmäksi aikaa paikallisia nuoria, jotka olivat kokoontuneet kaduille harjoittelemaan tansseja ja tekemään niistä Tiktok-videoita. Nämä tanssiryhmien jäsenet eivät edes välttämättä tunne toisiaan, vaan kaikki tulevat vain kaupungille hengailemaan. Kun he löytävät kiinnostavalta näyttävän ryhmän, he menevät juttusille ja liittyvät tanssiin mukaan.
Kuljimme kierroksen aikana myös paikallisen torin läpi. Koska oli sunnuntai, suurin osa liikkeistä oli kiinni. Valitettavasti oikeastaan vain turistirihkamaa kauppaavat myyjät olivat tikkana paikalla. Kovasti he meille yrittivät tuotteitaan kaupitella, mutta tällä kertaa kauppoja ei syntynyt.
Paikallisen moskeijan luona maistoimme baobab-puun siemenistä tehtyjä mabuyu-karkkeja sekä baobab-jauheella kuorrutettuja kuivattuja mangoja. Markon suosikkeja olivat mangot, kun taas Jaana ja lapset tykkäsivät enemmän imeskeltävistä mabuyu-karkeista. Niitä ei ollut tarkoitus syödä kokonaan, vaan ainoastaan imeskellä ruskean siemenen päällä oleva kirpeä kerros ja sylkäistä sitten siemen maahan.
Kierroksemme päättyi 105 metriä korkean KICC (Kenyatta International Convention Centre) tornin katolle. Sisäänpääsymaksu ei ollut kovin kallis, 500 shillinkiä/aikuinen ja 200 shillinkiä/lapsi. Pääsimme siis koko perhe vajaalla kymmenellä eurolla ihastelemaan Nairobia lintuperspektiivistä käsin. Koska sää oli aurinkoinen, tornin huipulta näki todella pitkälle. Tornin huipulla oli samaan aikaan meidän kanssamme myös eräs kenialainen gospel-kuoro kuvaamassa musiikkivideota. Saimme siis ilmaisen konsertinkin vielä kaupanpäälliseksi.
Kävelykierroksen päätteeksi oppaamme ajoi meidät takaisin hotellillemme, jonka jälkeen lähdimmekin suoraan lentokentälle. Lentokenttäalueelle päästäksemme meidän piti hypätä ensin pois taksin kyydistä ja kävellä turvatarkastuksen läpi. Sitten huristelimme vielä hyvän matkaa, ennen kuin pääsimme varsinaisen terminaalin luo. Meidän lentomme olisi pitänyt lähteä C-terminaalista, mutta jostain syystä koko terminaali oli suljettu. ”There’s an emergency. Terminal is not working. Use terminal B”, meille sanottiin. Eipä siinä auttanut muu kuin asettua jonon jatkoksi ulkosalle, jotta pääsimme tavaroiden läpivalaisun jälkeen sisälle terminaaliin.
Ainakin täällä Nairobissa vaikuttaa kaikkialla olevan aika tiukat turvatoimet erityisesti niillä alueilla, joilla liikkuu ulkomaisia turisteja. Oppaamme mukaan syynä tähän ovat muutamat isommat terrori-iskut, joita Al-Qaida on onnistunut täällä aiemmin tekemään. Meidänkin hotellimme parkkihalliin ajaessa autojen pohjat tarkistettiin suurten peilien avulla, ja ostoskeskuksissa ja muissa julkisissa rakennuksissa on läpivalaisulaitteita ja metallinpaljastinportteja.
Istuskelimme aikamme B-terminaalissa, kun kuulimme kuulutuksen, jossa mainittiin jotakin Dohaan lähtevästä lennosta. Marko lähti selvittämään asiaa, ja kävi ilmi, että C-terminaali olikin saatu avattua. No, keräsimme jälleen kaiken maallisen omaisuutemme ja lähdimme ulkokautta lampsimaan kohti C-terminaalia. Luonnollisesti tie tännekin terminaaliin kulki läpivalaisulaitteen ja turvaportin kautta, mutta tällä kertaa ei onneksi ollut suuremmin jonoa. Koska check in Qatar Airwaysin lennolle oli jo auki, pääsimme todella sujuvasti turvatarkastusten läpi toiselle puolelle. Meille jäi siis pari tuntia aikaa nauttia loungen rauhallisesta ilmapiiristä sekä herkullisesta ruoka- ja juomatarjonnasta.
Niin oli tämäkin reissu lähes pulkassa. Aivan uskomattoman upea reissu tämä on ollutkin. Olemme nähneet ja kokeneet niin paljon, että tästä riittää varmasti muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Riston suosikkijuttu tällä reissulla ovat kuulemma olleet kaikki kohtaamiset eläinten kanssa. (Tähän laskettaneen mukaan myös eri leirintäalueiden koirat.) Ronjan mielestä parasta on ollut nähdä eri Afrikan maiden kulttuuria ja elämänmenoa. Oli kuulemma myös mukava, kun matkakumppaneistamme tuli meille uusia ystäviä. Markon mielestä on ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaista kaikki täällä on, kuin kotipuolessa. Eläimet, luonto, asuminen, infrastruktuuri ja yleinen elämänmeno on täällä vain niin toisenlaista. This is Africa, TIA. Jaanan mielestä on ollut mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia nämä kaikki kahdeksan Afrikan maata ovat. Helposti ajatellaan, että kaikki Afrikan maat ovat samanlaisia. Näin ei todellakaan ole. Jokaisessa maassa on omat sille tyypilliset piirteensä. Luonto ja ihmiset ovat kaikkialla ihan erilaisia. Yhteistä ihmisille on kuitenkin loputon positiivisuus ja uteliaisuus ulkomaalaisia kohtaan. Monet näistä maista ovat hurjan köyhiä, mutta silti ihmiset ovat hyväntuulisia ja hymyileväisiä. He ovat myös tottuneet tulemaan toimeen hyvin vähällä ja olemaan kiitollisia kaikesta vähästäkin, mitä heillä on. Luultavasti tämä reissu on avannut myös lasten silmiä sille, että vähän vähemmälläkin pärjää ja silti voi olla onnellinen. Tämä reissu on ollut kaikin puolin todella onnistunut. Muutamaa lievää ripulia lukuunottamatta kukaan ei sairastunut, eikä keneltäkään varastettu mitään. Ainoa hävikki olivat Riston Sansibarille unohtuneet uimalasit ja Ronjan hiuspyyhe, joka luultavasti roikkuu edelleen jonkin botswanalaisen leirintäalueen suihkuhuoneen naulassa.
Lapset ovat osoittautuneet jälleen kerran aivan huipuksi matkaseuraksi. Tätä mieltä olivat myös rekkaporukkamme muut matkalaiset. Kuulimme useammankin kerran kehuja molemmista lapsistamme. Erityisesti siitä, kuinka hyväkäytöksisiä, fiksuja, hauskoja ja sosiaalisia he ovat. Myös molempien englanninkielentaitoa kehuttiin useasti. Ehkä parhaimmat kehut lapset saivat kuitenkin ensimmäisen osuuden kuskilta, Takulta, joka totesi, että ”Your kids were the highlight of my trip.” Se on melkoinen kohteliaisuus kaverilta, joka tekee näitä reissuja työkseen.
Vaikka tämä reissu onkin osaltamme tässä, meidän pitää palata myöhemmin Afrikkaan vielä uudelleen, jotta pääsemme näkemään ne loput maat, joissa emme tällä mantereella ole vielä vierailleet. Nämä eivät ole siis missään nimessä lopulliset hyvästit tälle maanosalle. Nyt kuitenkin palataan taas välillä kotimaan arkeen ja suunnitellaan tulevia reissuja sitten hieman myöhemmin.