6.6.-10.6.2024
San Diegon hotelli oli lähes ainoa varaamistamme majapaikoista, joissa huoneen hintaan kuului myös aamupala. Aamiaista oli kovasti kehuttu Booking.comin sivustolla, joten odotukset olivat korkealla. Aamiaisen valikoima oli kuitenkin hienoinen pettymys. Tarjolla oli keitettyjä kananmunia, puuroa, jugurttia, sokeroituja muroja, bageleita, croissanteja ja jotain muuta pullaa, sekä tietysti mehua, kahvia ja teetä. Itse sai myös halutessaan paistaa vohveleita valmiista taikinasta. Kaikki syötiin kertakäyttöastioista, ja omenoita ja appelsiineja lukuunottamatta aamiaiseen ei kuulunut mitään tuoretta. Bageleiden päälle oli mahdollisuus laittaa vain joko voita, tuorejuustoa tai hilloa. Onneksi olimme ostaneet kaupasta tarpeet iltapalaa varten, joten seuraavana aamuna suuntaamme aamiaiselle omat leivänpäälliset mukanamme.
Päätimme lähteä heti aamiaisen jälkeen San Diegon kuuluisaan eläintarhaan. Ajattelimme, että silloin siellä olisi vähän vähemmän väkeä kuin viikonloppupäivinä. Myös sää oli eläintarhavierailulle suotuisa, sillä päivä oli pilvinen ja lämpötila +20C paikkeilla. Automatka eläintarhalle kesti vain parikymmentä minuuttia. Kun saavuimme parkkipaikalle, totesimme, että emme olisi eläintarhassa ihan yksin. Valtava parkkipaikka ei ollut täynnä, mutta autoja oli kuitenkin sen verran paljon, että päivittäinen 12 000 kävijän määrä saavutettaisiin myös tänään. Onneksi eläintarha on valtavan kokoinen, joten suurikin väkimäärä hajaantuu puistoon niin, että ei tule tungosta.
Päivälippu eläintarhaan oli aika kallis, 74$ yli 12-vuotiailta, ja Ristokin maksoi 64$. Lipun hintaan sisältyi toki opastettu reilun puolen tunnin bussiajelu sekä puiston halki kulkevan kaapelihissin käyttö, mutta aika kalliiksi eläinten katselu tulee varsinkin monilapsisissa perheissä.
Me vietimmekin aikaa puistossa ihan koko rahan edestä. Kuudessa tunnissa ehdimme nähdä varmasti lähes jokaisen eläimen, mikä eläintarhassa oli näytillä. (Lukuunottamatta tietenkin niiden terraarioiden eläimiä, joissa kyltin mukaan olisi pitänyt majailla jokin pieni käärme, lisko tai rotikainen, mutta ne kaverit olivat jossakin piilossa kivien tai lehtien alla. Niin, tai sitten ne olivat lähteneet karkuteille, kuten Korkeasaaren Pedro-boa.)
Riston suosikkeja olivat eläintarhan leopardit, Ronja tykkäsi matelijatalosta sekä koaloista. Koalat olivat myös Jaanan suosikkeja. Oli myös mielenkiintoista nähdä, kuinka sulavasti virtahevot liikkuivat vesialtaansa pohjalla. (Virtahevot eivät osaa uida, koska ovat liian painavia siihen hommaan. Sen sijaan ne liikkuvat veden pohjassa ikään kuin ballerinat varpaisillaan.) Marko tykkäsi gorilloista, possuista ja tietenkin King Julienista, joka tunnetaan virallisemmissa piireissä myös rengashäntämakin nimellä.
Lauantaiksi emme olleet suunnitelleet sen kummempaa ohjelmaa, joten ensin pesimme pyykit hotellimme pesutuvassa, ja vasta sitten lähdimme autolla kohti San Diegon keskustaa. Olimme esitteistä bonganneet Old Town Trolley Tours –nimisen firman, jonka kyydissä pääsisimme tutustumaan kätevästi San Diegon keskeisimpiin nähtävyyksiin.
Ensin tosin pysähdyimme lasten toiveesta satama-alueen tuntumassa olevassa Children’s Parkissa. Alue, jossa leikkipuistokin sijaitsi, oli noin vuosi sitten saanut mittavan kasvojenkohotuksen, kun se oli remontoitu noin yhdeksällä miljoonalla dollarilla. Alueelta löytyi leikkipuiston lisäksi mm. koirapuisto ja ulkokuntoilupiste. Paikka oli todella siisti ja viihtyisä. Muutenkin täällä näkyy teiden varsilla vähemmän roskaa, kuin Los Angelesissa. Kodittomia sen sijaan pötköttelee ihan kaikkialla, kuten Los Angelesissakin.
Leikkipuistosta kävelimme Seaport Village -nimiselle alueelle, josta hyppäsimme Hop on Hop off –menopelin kyytiin. Yllätykseksemme reitti olikin aika pitkä (2h ilman pysähdyksiä), mutta toisaalta se kyllä kulki kattavasti kaikkialla keskustassa ja sen lähialueilla.
Ensimmäiseksi suuntasimme Gaslamp Quarterin (yksi kaupunginosista) läpi Coronadoon. Meille tuli yllätyksenä, että alue, jota luulimme yhdeksi San Diegon kaupunginosista, onkin oman kaupunkinsa. Jos San Diego on kallis, on Coronado vielä kalliimpi. Kuulemma keskihinta asunnolle siellä (kun kerrostaloasunnotkin lasketaan mukaan) on noin neljä miljoonaa dollaria. Jos taas puhutaan pelkistä omakotitaloista, keskihinnat liikkuvat kuuden ja kahdeksan miljoonan dollarin välillä. Jos jotakuta nyt kuitenkin Coronado asuinalueena alkoi kiinnostaa, niin kerrottakoon, että tällä hetkellä siellä olisi kaupan 40 miljoonan dollarin arvoinen kartano rannan lähistöllä.
Koska Coronado on oma kaupunkinsa, on heillä myös omat lakinsa. Yksi niistä määrää, että alueella ei saa olla lainkaan suurien ketjujen liikkeitä, jotta siellä saadaan säilymään pikkukaupungin tuntu. Ainoastaan, jos liikkeen katsotaan olevan alueelle välttämätön (kuten ilmeisesti Starbucks oli), se saa perustaa sinne haarakonttorin. Tämän vuoksi Coronadosta ei löydy esim. ainuttakaan Mäkkäriä, Walmartia tai Targetia.
Coronadosta huristelimme Balboa Parkiin, jossa olimme edellisenä päivänä käyneet jo eläintarhassa. Puistoalue on todella laaja, ja sinne mahtuu eläintarhan lisäksi monia eri museoita ja isoja viheralueita.
Puistosta ajelimme Little Italyn läpi San Diegon vanhaan kaupunkiin, ja lopulta takaisin satama-alueelle. Siellä nousimme pois kyydistä ja lähdimme tutustumaan Little Italyn ravintolatarjontaan. Päädyimme syömään San Diegon vanhimpaan pizzeriaan, Filippis Pizza Grottoon, joka on perustettu sinne jo vuonna 1915. Ruoka oli hyvää, ja erityisesti paikan pizzat olivat valtavan kokoisia. Jos Marko (jolla oli ihan kunnon nälkä) jaksaa syödä pizzastaan vain reilun kolmasosan, on annoksella todella melkoisesti kokoa. Lopun pizzan sai onneksi mukaan, joten meillä on nyt koko porukan huomisen lounas jo valmiina jääkaapissa odottamassa.
Sunnuntaina lähdimme käymään La Jollassa, joka on osa San Diegon kaupunkia, vaikka alueella asuukin noin 32 000 asukasta. La Jolla on kuuluisa rannoistaan, ja erityisesti siellä majailevista merileijonista ja hylkeistä. Näiden eläimien vuoksi mekin suuntasimme sinne. Tosin me tyydyimme katselemaan eläimiä vain rannalta käsin, sillä merivesi on täällä niin kylmää, että snorklailua varten täytyisi olla märkäpuku.
Ilmeisesti aika moni muukin oli päättänyt lähteä sunnuntaiajelulle La Jollaan, sillä ilmaisen parkkipaikan löytäminen kadun varresta osoittautui haasteelliseksi. Niinpä päädyimme lopulta viemään automme maksulliseen parkkihalliin, jossa sai pitää autoaan koko päivän 15 dollarilla. Tosin poislähtiessämme parkkihallin puomi aukesi jostain syystä ilman maksamistakin, joten saimmekin pysäköityä automme loppujen lopuksi ilmaiseksi.
La Jollassa kävelimme pitkin rantakallioilla kulkevaa kävelytietä. Paikka paikoin haju oli melkoinen, sillä kallioita kansoittivat hylkeiden ja merileijonien lisäksi myös pelikaanit ja merimetsot. Erityisesti merimetsot ja niiden jätökset haisivat todella pahalle!
Onneksi rannassa oli myös alueita, joilla picnic-pöydät olivat riittävän kaukana linnunkakkakallioista, joten pysähdyimme syömään mukaan ottamamme eväät yhdelle niistä. Evästaukoon saatiin myös hieman actionia, kun eräs vanhempi rouvashenkilö kaatui kävelytiellä ja satutti nilkkansa ilmeisen pahasti. Paikalle tulivat ensin rannan hengenpelastajat ja myöhemmin myös ambulanssihenkilökunta. Homma meni ihan kuin elokuvissa konsanaan – ensin huudettiin ”Someone call 911!” ja sitten hetkeä myöhemmin pelastushenkilökunta saapui paikalle ja kärräsi rouvan paareilla ambulanssiin.
Evästauon jälkeen jatkoimme vielä jonkin matkaa kävelytietä eteenpäin, mutta koska maisemat eivät siitä juurikaan enää muuttuneet, päätimme kääntyä takaisin etäisesti Boholin saaren Chocolate Hills –kukkuloita muistuttavien kalkkikivitöppyröiden luota.
Hotellilla lapset ja Marko lähtivät uimaan, kun Jaana taas päätti mennä naapurissa sijaitsevaan hierontapaikkaan hoidattamaan jumissa olevia hartioitaan. Hierontapaikan nainen kysyi Jaanalta, haluaako hän vähän hellävaraisemman vai voimakkaamman hieronnan. Jaana päätti ottaa varman päälle ja valita ”medium”-version. Hyvä niin, sillä siinä vaiheessa, kun tämä pieni kiinalaisnainen kipusi Jaanan selän päälle, ja alkoi hieroa selkää polviaan hyväksi käyttäen, oli siitä mediumit kaukana!
Tämä olikin viimeinen kokonainen päivämme San Diegossa. Seuraavaksi jatkamme matkaa Meksikon puolelle Tijuanaan muutamaksi päiväksi. San Diego on ollut mukava tuttavuus. Täällä lämpötilatkin ovat olleet suomalaisella mittapuulla oikein miellyttävät, hieman yli +20C. Kuulemma lämpimimmät kuukaudet täällä ovat yllättäen vasta loka- ja marraskuu, jolloin pilvisiä päivä on huomattavasti vähemmän kuin nyt.
Briefly in English:
Out of all of the hotels we had booked, Lamplighter Inn was almost the only one where breakfast was included. We had read good reviews of the breakfast on Booking.com, so expectations were high. The breakfast was a slight disappointment. There were boiled eggs, porridge, yoghurt, sugar coated cereals, bagels, croissants and some other buns, and of course juice, coffee and tea. You could also bake waffles from the ready-made dough if you wanted to. All the plates, cups etc. were disposable, and apart from apples and oranges, there was nothing fresh for breakfast. You could spread only butter, cream cheese or jam on your bagel. No ham, cucumber or salad at all. Fortunately, we had gone to the store the previous night, so the next morning we’ll head to breakfast with our own sandwich toppings.
Right after breakfast we decided to go to the famous San Diego Zoo. We figured it would be a little less crowded on Friday than on weekend days. The weather was also perfect for a visit to the zoo, as it was cloudy and the temperature was around +20C. The car ride to the zoo took only twenty minutes. When we arrived at the parking lot, we realised that we wouldn’t be all alone at the zoo. The huge car park was not full, but the daily average of 12,000 visitors would surely be reached today as well. Fortunately, the zoo is huge, so even with large numbers of people it doesn’t feel crowded.
A day ticket to the zoo was quite expensive, $74 for ages 12 and up, and Risto’s ticket cost $64. The ticket included a half an hour guided bus ride and use of the cable car through the park, but visiting the park can get quite expensive, especially for families with many children.
We spent six hours in the park and saw almost every animal at the zoo (except, of course, for the animals in the reptile house where the sign said there should have been a small snake, lizard or a critter, but those guys were hidden somewhere under rocks or leaves. Or maybe they had run away, like the Pedro boa at the Korkeasaari Zoo.)
Out of all the animals we saw, Risto’s favourites were the leopards, Ronja liked the reptile house and the koalas. Koalas were also Jaana’s favourites. It was also interesting to see how smoothly the hippos moved in the water. (Hippos can’t swim because they are too heavy to do so. Instead, they move along the bottom like ballerinas on their toes.) Marko liked the gorillas and of course the pigs.
We hadn’t planned anything for Saturday, so first we did our laundry and after that we drove to downtown San Diego. We had spotted a company called Old Town Trolley Tours, so we decided to buy tickets for the trolley. It was an easy way to see the majority of San Diego’s main attractions.
First, though, we stopped at the Children’s Park near the harbour area. The area, where the playground was located, had undergone a major renovation about a year ago that cost 9 million dollars. In addition to the playground, the area also included a dog park and an outdoor exercise area. The place was very clean and well kept. In general there is less litter on the roads here than in Los Angeles. Homeless people, on the other hand, are everywhere, just like in Los Angeles too.
From the playground we walked to the Seaport Village area, where we hopped on the Hop on Hop off trolley. To our surprise, the route was quite long (2h non-stop), but on the other hand, it did cover the city centre and surrounding areas really well.
First we drove through the Gaslamp Quarter (one of the city’s districts with lots of restaurants and bars) and after that we ended up in Coronado. To our surprise Coronado wasn’t a suburb of San Diego. It is actually a separate city. If San Diego is expensive, Coronado is even more so. We were told the average price for a home there (when you include the condos) was about $4 million. If you’re only talking about single-family homes, the average price is between six and eight million dollars. However, if anyone is interested in moving to Coronado (it is super pretty), there is currently a $40 million mansion for sale near the beach.
As Coronado is its own city, they also have their own laws. One of them states that no big chain stores are allowed in the area, in order to maintain a small-town feel. Only if a store is essential to the area (Starbucks apparently was) is it allowed to set up a branch there. This is why you won’t find McDonald’s, Walmart or Target in Coronado, for example.
From Coronado we continued to Balboa Park, where we had already visited the zoo the day before. The park area is very large, with many museums and large green areas in addition to the zoo.
From there, we drove through Little Italy to Old Town San Diego, and finally back to the waterfront. There we hopped off and walked back to Little Italy to explore its restaurant scene. We ended up eating at the oldest pizzeria in San Diego, Filippis Pizza Grotto, which was established there back in 1915. The food was good, and the pizzas in particular were huge. If Marko (who was really hungry) managed to eat only a bit over a third of his pizza, that’s tells you, the pizza was massive! Luckily, we got the rest of the pizza to go, so we now have the whole family’s lunch for tomorrow ready and waiting in the fridge.
On Sunday we went to La Jolla, which is part of the city of San Diego, even though it has a population of about 32 000. La Jolla is famous for its beaches, and especially for the sea lions and seals that live there. These animals were the reason why we wanted to go there. We didn’t go swimming with them, though, as the sea water is so cold that you would need a wetsuit to snorkel there.
We weren’t the only ones, who had decided to go on a Sunday drive to La Jolla. Finding a free parking space on the street proved to be a challenge, so we ended up taking our car to a paid parking garage, where you could keep your car all day for $15. However, when we drove out, the bar opened without us having to pay, so we were able to park our car for free in the end.
In La Jolla, we walked along a coastal footpath. In places the smell was quite strong, as the cliffs were populated not only by seals and sea lions, but also pelicans and cormorants. The cormorants and their droppings in particular smelled really bad! Fortunately, there were also areas on the cliffs with picnic tables far enough away from the smelly birds. We stopped at one of them to have some lunch. There was some action during our picnic too, because an elderly lady fell on the footpath and apparently twisted her ankle badly. It was just like in the movies – first people shouted “Someone call 911!” and then a moment later an ambulance arrived and the medics took the lady to a hospital.
After the lunch break, we continued along the footpath for a bit longer, but as the scenery didn’t change much, we decided to turn back when we reached the limestone hills that remotely reminded us of the Chocolate Hills of Bohol Island.
At the hotel, the children and Marko went swimming, while Jaana decided to go to the massage parlour next door. The woman at the massage parlour asked Jaana if she wanted a medium or hard massage. Jaana decided to play it safe and went for the “medium”. That was a smart move, because by the time this little Chinese lady climbed on Jaana’s back and started massaging her using knees, the massage was very far from medium.
This was our last full day in San Diego. Next, we’re off to Tijuana, Mexico for a few days. San Diego has been a nice place to stay for a while. The temperatures here have been very pleasant by Finnish standards, just over +20C. Surprisingly, the hottest months here are in October and November. At that time it’s not so cloudy like it is now.